Vinkit keväthauen kalastukseen

Vinkit keväthauen kalastukseen

 

Kun jääpeite hellittää Suomenlahdelta, alkaa hauenkalastajan silmissä siintämään isot haukimammat joiden avulla on hyvä mahdollisuus petrata haukiennätystä uusiin lukemiin. Itse olen huomannut että kudulle nousevan kalan tavoittaminen voi olla ajoittain todella haasteellista ja se kysyykin kalastajalta usein hieman erilaista lähestymistapaa tilanteeseen. Keväthauki on ajoittain todella passiivinen ja makaa kuono turpeessa vaikka innokas kalamies tarjoilee kaiken mahdollisen ja käy läpi koko temppukokoelmansa. Keväällä kannattaakin pitää mielessä kalan viretila ja yrittää sovittaa oma kalastustapa vallitsevaan tilanteeseen.

Mistä ja miten ?

Jokainen vähänkin asiaa harrastanut kalastaja tietää vesiltään ainakin yhden kutukaislikon jota on käyty pommittamassa edellisen vuosien aikana ajoittain jopa hyvin tuloksin. Heti jäiden lähdön jälkeen kaislikko saattaa vielä olla aivan tyhjä satunnaisia kaloja lukuun ottamatta. Kalastajan kannattaakin miettiä kalojen kulkureittejä ja pyrkiä sovittamaan oma kalastus näitä reittejä mukailevaksi. Olen vuosien varrella tehnyt asiaan liittyen paljon havaintoja esitän tässä artikkelissa näkemyksiä myös asiaan vielä paremmin vihkiytyneiltä kalamiehiltä.

Käyn tässä artikkelissa läpi myös uittamisen tekniikkaa ja niitä uistinvalintoja joilla itse olen saanut tulosta. Kevätkalastuksen viehätys on siinä että suuri määrä isoja haukia liikkuu samaan aikaan samoilla paikoilla. Jäiden lähdön jälkeen niitä ohjaavat lisääntymisen tarve ja sen jälkeen syönnöskäyttäytyminen.

Nousupolut ja pysähdyspaikat

Heti jäiden lähdettyä hauki aloittaa vaelluksen kohti kutukaislikoita. Olen huomannut että kalat nousevat mielellään tiettyjä ”polkuja” pitkin, joihin ne myös pysähtyvät odottamaan varsinaisen kudun käynnistymistä. Polku on yleensä lahteen johtava syvempi ura tai kanjoni pohjassa, jota pitkin kalan on helppo uida ja pysähtyä välillä. Uran ei tarvitse olla kovinkaan paljon muuta aluetta syvempi, vaan jopa puolen metrin ero saattaa hyvin riittää. Tämän tyyppiset väylät keräävät kaloja ja ne kannattaakin kalastaa huolellisesti.

Paikat hieman ennen kutua

Yleensä tässä vaiheessa veden lämpötila on viisi astetta tai vähemmän ja kalat löytyvä kolmen- viiden metrin syvyysalueilta. Jos lahteen ei nouse selkeää ”polkua”, täytyy kalastajan ajelehtia lahden poikki ja kalastella sopivalla syvyysalueella. Potentiaalisia paikkoja kalastukseen ovat myös pysähdyspaikat. Näitä paikkoja löytyy esimerkiksi lahteen johtavan salmen sisäpuolelta, kohdasta jossa lahti laajenee leveämmäksi. Jos lahti on kapea ja pitkulainen kannattaa kalastus panostaa nimenomaan keskelle väylää, syvimpään paikkaan. Jos lahdessa on monttu, jossa on metrin tai kaksi enemmän vettä, on se myös potentiaalinen pysähdyspaikka. Kaislikon edustalla olevan penkan taitekohta, jossa rinne taittuu tasamatalaan, on myös kokeilemisen arvoinen paikka. Heti jäiden lähdön jälkeen kala on vielä suhteellisen aktiivista ja saalista saattaa saada hyvinkin. Kalan vaellustarve pitää sen jollain tavalla liikkeessä ja kalamiehen mahdollisuudet sen myötä ovat hyvät.

Melkein kudulla, mutta ei ihan

Seuraavassa vaiheessa kalat ovat nousseet jo kohtalaisen lähelle kaislikkoa ja odottavat starttia kudulle yleensä maksimissaan kolmen metrin syvyysalueella. Veden lämpötila on viisi astetta tai hieman päälle ja kalan houkuttaminen siiman päähän on entistäkin vaikeampaa. Kalat makaavat pohjassa ja ovat keskittyneitä tulevaan hääjuhlaan. Tässä kohtaa kaloja saattaa tavoittaa koko kutukaislikon leveydeltä, joten aluetta kannattaa kalastaa laajasti. Joissain tilanteissa olen kuitenkin saanut useita yli viisikiloisia kaloja suunnilleen samasta reiästä noin kaksi ja puolimetrisestä vedestä. Silloin on ollut kyseessä kapea lahti ja kalat ovat maanneet lahden syvimmässä kohdassa.

Miten huijataan passiivinen kutuhauki ?

Ennen kutua hauki ei juurikaan syönnöstä. Pyydetyt kalat ovat yleensä matojen peitossa, joten ne ovat maanneet paikoillaan useita päiviä. Ne harvat kalat jotka olen avannut, ovat olleet ainoastaan kututuotteiden täyttämiä ja ruuansulatuskanavat ovat olleet aivan tyhjiä. Kalojen mielessä on lähestyvä lisääntyminen eikä vatsan täyttäminen. Kalastajan kannattaa huomioida että lähestyvä kutu muuntaa kalan viretilan pari pykälää passiivisemmaksi kuin normaalitilanteessa. Käytännössä se tarkoittaa maltillisempaa ja hidastempoisempaa kalastusta kuin aktiivisesti syönnöstävän kalan kanssa. Listaan oheen muutaman nyrkkisäännön, jotka kannattaa muistaa, jos hyväksi tiedetyssä paikassa ei tapahtumia ala kuulumaan.

1) Uita uistinta hitaasti. Pidä mukana sellaisia malleja joita pysty uittamaan aivan ”dead slow”välillä pysäytellen ja taukoja pitäen. Uistimen ominaisuuksien lisäksi kannattaa kiinnittää esimerkikiksi siiman paksuuteen, joka vaikuttaa huomattavasti uistimen vajoamisnopeuteen. Jos pystyt, käytä paikallaan leijuvia uistimia, joita voit pitää jopa täysin paikallaan. Hidas uitto vaatii hermoja ja uskoa kalastuspaikkaan, joten se kannattaa säästää sellaisiin paikkoihin, joissa usko on todella kova. Hitaan uiton logiikkaan liittyy myös uistimen saaminen aivan kalan nenän eteen, pitäminen sen siinä mahdollisimman kauan ja houkutteleminen iskuun. Loppujen lopuksi kyse ei ole hauen syönnöstämisestä ja ravinnon tarpeesta vaan iskurefleksin laukaisemisesta.

2) Käytä suhteellisen pieniä uistimia. Keväällä kannattaa jättää isoimmat halot mielestäni kotiin ja tarjoilla uistimia, jotka ovat kooltaan 12-15 cm. Joissain tilanteessa olen mennyt jopa kymmensenttisiin, jotta olen saanut siiman kireäksi. Passiivinen kala, jolla on mätilasti sisällä, ei yleensä jaksa innostua kiloisen lahnan kokoisista tarjouksista, vaan saattaa käydä rokottamassa ohi uivaa suppulaa.

3) Panosta tummiin ja vaatimattomiin väreihin. Passiivinen kala ei jaksa innostua voimakkaasti ympäristöstä erottuvista uistimista. Parhaat tulokset olen saanut hyvin maltillisilla uistinpinnoilla. Voimakkaasti peilaavat hopeiset tai vastaavat pinnat kannatta unohtaa kokonaan ja keskittyä peilaavista pinnoista kultaan ja kupariin. Itse suosin keväällä passiiviselle kalalle peilaamattomia mattapintoja ja tummia värejä. Jos käytän kirkkaita ärsykevärejä tai voimakasta valkoista, pienennän uistimen kokoa selkeästi.

Todella passiiviselle kalalle kalastaja joutuu ottamaan käyttöön kaikki passiivisen kalastuksen elementit. Uistinta pitää uittaa erittäin hitaasti ja käytetään pieniä ja maltillisesti väritettyjä uistimia. Kalan aktiivisuustasosta saat tietoa Kalagurun blogin artikkelista ” Kalan aktiivisuustasot ja uistinvalinnat”. Viehesuositukset löydät Kalagurusta. Voit käyttää suositeltuja väriyhdistelmiä, mutta käytä pienempiä uistinkokoja.

Lisääntymään

Lämmin kevätaurinko saa hauen nousemaan kutupuuhiin. Kutu käynnistyy kun veden lämpötila on noussut reilusti päälle viiden asteen. Itsen olen usein ollut todistamassa tapahtumaa noin seitsemän- kahdeksan asteisessa vedessä. Yleensä kalastaja kuulee ja näkee mulinan kaislikossa, mutta sinne sekaan on aivan turha tarjoilla uistinta. Kalojen huomio on aivan jossain muualla eikä ohi viipottava uistin jaksa kiinnostaa kaloja tippaakaan. Jos kuitenkin haluaa kalastaa kudun alla olevaa lahtea, kannattaa kokeilla kaloja, jotka ovat vielä lähtötelineissä kaislikon ulkopuolella. Isoimmat kalat kutevat kuitenkin viimeiseksi joten sieltä voi tavoittaa todellisen haukimamman. Huomattava on että eri lahdet ovat kudun alla eri aikaan, joten naapurilahdessa tilanne saattaa olla aivan erilainen. Kutu kestää lahdissa yleensä viikon tai kaksi, jonka jälkeen pitkään paastonneet hääjuhlijat siirtyvät pitopöytien ääreen.

Haukien pitopöydät

Veden lämpötilan lähennellessä kymmentä astetta on lisääntyminen suoritettu ja kalojen on aika siirtyä korvaamaan menetettyä painoa. Alkaa vuoden kiivain syöntijakso, jolloin oikea-aikaisella kalastajalla on mahdollisuus saada todella hienoja kaloja. Olen huomannut että kalat saattavat siirtyä pois kutulahdesta, hakien paikkoja jonne isot särkikalaparvet nousevat kutemaan. Joissain lahdissa särkikalat kutevat samoihin lahtiin kuin hauet, joten hauet pääsevät täyttämään vatsaa varsin pienellä vaivalla.

Kohti särkikalojen kutulahtia

Jotkut lahdet, joista on saattanut saada hyvin tapahtumia ennen kutua, tyhjenevät kuin salamaniskusta. Tilannetta tarkkailleena olen huomannut että hauet saattavat kutea usein lahtiin joissa on varsin lyhyt kaislavyöhyke ennen rantaa. Hauelle kudun onnistumiseen riittää tuuhea pohjakasvillisuus johon mätimunat pystyvät kiinnittymään. Toki Hauki kutee myös rantoihin joissa on pitkä kaislavyöhyke, mutta olen huomannut että hauki ei ole kutupaikan suhteen niin tarkka kuin esimerkiksi särkikalat. Särkikalat tuntuvat vaativan pitkän kaislavyöhykkeen ennen kuin ne innostuvat kutupuuhiin. Hyvässä särkikalojen kutupaikassa saattaa olla parikymmentä metriä pitkä matala kaislavyöhyke rannan ulkopuolella. Juuri näihin paikkoihin hauki nousee syönnöstämään kun omat kutupuuhat on saatettu onnellisesti päätökseen.

Etsi lahnojen kutulahtia

Jos tiedät lahnan kutupaikkoja, kannattaa niitä kiertää lahnan kudun aikaan aktiivisesti, koska niiden edustalla väijyy todellisia jättiläisiä.
Hauen kevätkalastus päättyy mielestäni särkikalojen kutuun. Silloin ollaan merialueilla yleensä toukokuun viimeisellä viikolla. Kun särkikalat kudun jälkeen hajaantuvat saaristoon, hajottavat ne samalla isojen haukien keskittymät.

Muuttuvat olosuhteet ja niiden vaikutus

Keväällä suurin kudun etenemiseen vaikuttava asia on lämpötila ja sen muutokset. Hauen mäti vaatii kypsyäkseen tietyn lämpötilan, joten kylmä kevät lykkää kutua, kun taas pidempi lämpöjakso saattaa viedä koko tapahtuman läpi hyvinkin nopeasti. On myös tullut tilanteita, jolloin hyvin liikkeelle lähtenyt kututapahtuma on pysähtynyt vesien äkillisesti viilennyttyä muuttuneiden sääolosuhteiden johdosta. Myös Suomenlahden päälle pysähtynyt korkeapaine tekee joskus kalastajan elämän haasteelliseksi. Vaikka kututapahtuma etenee hyvin, on kalojen viretila uistimien suhteen varsin passiivinen ja laittaa kalamiehen kärsivällisyyden koetukselle. Näissä tilanteissa kannattaa muistaa nyrkkisäännöt ja yrittää löytää niistä lääkkeitä vaikean tilanteen taklaamiseksi.

Toisinaan voimakkaan ilmanpaineen nousun yhteydessä kalat saattavat olla todella aktiivisia, ja hakea nimenomaan todella räikeitä uistimia. Yleensä kovaa ilmanpaineen nousua seuraa voimakas tuuli, joten kalastaja voi siitäkin päätellä vallitsevaa tilannetta. Voimakas tuuli matalapaineen saapumisen yhteydessä nostaa yleensä vettä, jolloin kylmä alusvesi nousee jo lupaavasti lämmenneisiin kutupaikkoihin. Näissä tilanteissa kalastajalla on taas pohdinnan paikka ja kannattaa hakea uutta lähestymistapaa.

Vapauta suurhauki oikein

Kalastaja joka liikkuu kutuun valmistautuvien haukien perässä, on omalta osaltaan vastuussa kannan säilymisestä. Kevätkalastus on juuri suurien kalakeskittymien takia erittäin mielenkiintoista, mutta kalakannan säilyvyyden kannalta siihen liittyy paljon uhkia. Kalastaja, joka koukuttaa päivän aikana useita mätilastissa olevia haukimammoja, on myös vastuussa siitä että kala pääsee jatkamaan sukuaan. Suosikaa siis väkäsettömiä koukkuja, ja vapauttakaa kala mieluummin veneen laidan ulkopuolella. Jos saalis pitää ehdottomasti punnita, nostakaa kala veneeseen varovasti ja käyttäkää punnituspussia tai punnitkaa kala haavissa. Omatekoisen toimivan punnituspussin saa Ikean kassista, leikkaamalla molemmat päädyt auki siten, että metrin kala ei joudu liian mutkalle.

Kalaa kuvatessa kalaa pitää kannatella kaksin käsin, eikä missään vaiheessa saa nostaa kalaa kiduksista. Kun toimitaan oikein, saadaan kala hyvävoimaisena veteen. Pyörryksissä olevaa kalaa ei saa missään nimessä päästää vajoamaan pohjaan, vaan on varmistettava, että se pääsee omin voimin liikkeelle. Joissain tilanteissa kalaa pitää liikutella hitaasti edestakaisin, että se saa vettä kiduksiinsa. Oikein käsiteltynä kala pääsee toimittamaan luonnon sille varaamaa tehtävää.

Nautinnollisia kalastushetkiä kaikille !

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

Ahvenanmaan meritaimenprojekti

Ahvenanmaan meritaimenprojekti

 

Ahvenanmaa on varmasti saalisvarmin meritaimenen kalastuspaikka Suomen rajojen sisäpuolella. Pitkäjänteinen istutustyö on pitänyt kannat kunnossa ja saalista on tullut hyvin, joskus jopa erinomaisesti. Koska saarimaakunta elää kalastusmatkailusta, on siellä päätetty tehdä asiat vieläkin paremmin, ja oppia on haettu eteläiseltä Itämereltä, Gotlannista.

Gotlannin kanta

Gotlannin meritaimenkanta on oma pieni erikoisuutensa Itämeren lajistossa. Saaren ympärillä parveilevat kalat ovat sen omien pikku jokien, ja purojen tuotantoa. Jostain syystä ne eivät vaella Itämerellä, vaan pysyvät saaren tuntumassa syönnöstämässä, ja nousevat aina kutemaan Gotlannin jokiin ja puroihin.

Gotlannin kannan paikallisuudesta innostuneena Ingmar ”Pingo” Eriksson päätti vuonna 2005 tuoda Gotlannista hedelmöitettyjä mätimunia Ahvenanmaalle. Ajatuksena oli pyrkiä luomaan Ahvenanmaalle oma meritaimenkanta samaan tapaan kuin Gotlannissa.

Alku aina hankalaa

Pingon ajatus ja tavoitteet herättivät suurta vastustusta ja Gotlantilaiset eivät heti lämmenneet ajatukselle. Pelkona oli kantojen sekoittuminen, ja Gotlannin kannan geneettisen perimän katoaminen. Asioiden perinpohjaisen selvittelyn ja useiden lausuntojen jälkeen, saatiin kuitenkin Gotlannin maanomistajat myötämielisiksi, ja vuonna 2006 emokalojen lypsäminen voitiin aloittaa.

Perusajatus oli hedelmöittää mätimunat Gotlannissa, ja tuoda hedelmöitetyt mätimunat edelleen haudottavaksi Ahvenanmaalle. Operaatiota yritettiin kahdesti, ja vasta toisella kerralla saatiin riittävä määrä hedelmöitettyjä mätimunia haudottavaksi Ahvenanmaalle.

Mädistä kuoriutuneet istutettiin neljään eri puroon ympäri Ahvenanmaata. Toimenpide vaati paljon työtä, sillä purot piti ensin kunnostaa meritaimenelle sopivaksi. Neljään puroon istutetut pikkutaimenet kuitenkin menestyivät ja lähtivät merivaellukselle.

Hyviä tuloksia

Ahvenanmaalla on seurattu istutuspurojen elämää silmä kovana jo usean vuoden ajan. Häähumuja on vietetty säännöllisesti tyypillisten vieraiden ollessa kahden- kolmen kilon luokkaa. Juhlimassa on ollut isompiakin kaloja aina kuuteen kiloon saakka, mutta vahva epäilys on että ne eivät ole alkuperältään Gotlannista. Biologin mukaan meressä olevat meritaimenet ”haistavat” joessa olevat kutupuuhat, ja rientävät mukaan hauskanpitoon.

Syksyllä 2012 saatiin puroihin kutemaan ensimmäistä Ahvenanmaan omaa vuosiluokka, eli kaloja, jotka olivat kuoriintuneet luonnonkudusta Ahvenanmaalla. Kesäkuun lopussa 2013 puroissa oli havaittavissa suuria määriä smoltteja, jotka olivat peräisin edellisen syksyn kudusta. Määrät olevat kuulemma niin runsaita että sähkökalastusta ei kudun onnistumisen todentamiseen tarvittu.

Voidaan siis todeta että alkusysäys uuden kannan luomiselle on annettu, ja mahdollisuuden oman luonnonkannan luomiseen ovat olemassa. Turvallisuussyistä istutuspaikat ovat salaisia, ja niiden edustalla olevat alueet ovat rauhoitettuja kalastukselta. Pingo Erikssonin mukaan Ahvenanmaalla olisi mahdollista valjastaa kymmenkunta puroa poikastuotantoon, mikäli nykyisestä kokeilusta saadaan hyviä tuloksia. Saalismäärät Ahvenanmaalla ovat olleet lievässä nousussa viime vuosina, joten voidaan olettaa että ainakin lievää vaikutusta kantojen kasvuun on saatu aikaiseksi.

Pingon mukaan perinteisen kannan ja Gotlannin meritaimenen erottaa silmällä, koska Gotlantilaiset ovat paljon ilkeämmän näköisiä. Ilkeä meritaimen siiman päässä on mielikuva, joka saa jokaisen kalastajan mielikuvituksen laukkaamaan. Syksyllä 2016 kunnostetut purot olivat ajoittain turvoksissa kutevia kaloja. Näyttää vahvasti siltä, että Ahvenanmaan projekti oman meritaimen kannan luomiseksi on onnistunut.

 

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

Rapala mukana Kalagurussa

Rapala mukana Kalagurussa

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Uistinvalinta ja veden väri

Uistinvalinta ja veden väri

 

Veden väri ja kirkkaus vaikuttaa yhdessä valon ominaisuuksien kanssa uistimen erottuvuuteen. Mielestäni keskeisin kysymys on veden perusväri, koska siitä riippuu miten vallitseva valon väri pääsee tunkeutumaan veteen ja edelleen uistimen pinnalle. Se myös määrittää miten valo heijastuu takaisin uistimen pinnalta ja erottuu ympäristöstään.

Kahta perusväriä

Suomessa veden värejä on kahdenlaista; vihreää ja ruskeaa. Vaikka vesi olisi kuinka kirkasta tahansa, värjää se valkoisen riittävällä syvyydellä jompaankumpaan suuntaan. Yleisesti ottaen merivesi on perusväritykseltään vihreää, pois lukien isojen jokien valuma-alueet, jotka saattavat olla ruskeita. Myös Suomenlahdella lännestä itään mentäessä muuttuu veden perusväritys asteittain hieman ruskeampaan suuntaan. Syynä on todennäköisesti Kymijoen haarat, jotka tuovat Suomenlahdelle ruskeampaa vettä.

Useimman makean veden altaat Suomessa ovat ruskean sävyisiä, vaikkakin osittain erittäin kirkkaita. Kirkkaat altaat taittavat lopuksi kuitenkin aina ruskeaan tai joissain tapauksissa vihreään. Erittäin kirkkaissa vihreissä vesistöissä on vihreä perusvärityksen merkitys hyvin pieni, käytännössä olematon.

Veden kirkkauden vaihtelut

Veden väri vaihtuu harvakseltaan, mutta veden kirkkaudessa saattaa olla eroja päivittäin. Jos veden väri vaikuttaa uistimen erottuvuuteen, niin yhtä suuri merkitys on veden kirkkaudella. Valon kanssa yhdessä veden kirkkaus vaikuttaa uistimien erottuvuuteen ja erityisesti eri metallipintojen peilaavuusominaisuuksiin.
Veden kirkkaus ja uistinvalinnat
Jos vesi on todella sameaa, suosin yleensä mattapintaisia uistimia, koska sameassa vedessä metallit eivät välttämättä peilaa ja peilatessaan ovat liian voimakkaita.. Nyrkkisääntönä on että näkösyvyyden pitää olla mieluummin lähempänä metriä, ennen kuin peilaavat metallipinnat toimivat kunnolla. ”Maitokahvissa” käytän lähes ainoastaan maalattuja viehepintoja.

Vedenkirkkauden ja valon yhteistyö

Nyrkkisääntönä on että valon väri tunkeutuu veteen suunnilleen näkösyvyyden verran. Vihreä vesi toistaa hyvin punaisen ja keltaisen valon, ja ruskea vesi ainoastaan punaisen. Suurin vaikutus sillä on silloin kun kalastetaan suhteellisen matalassa. Valon vaikutuksesta voit lukea Kalagurun blogista artikkelista ”Uistinvalinta ja valo”.

 

Ruskea vesi

Perusväritykseltään ruskea vesi toistaa parhaiten tummempia metallipintoja, kuten kuparia ja kulta/ messinkiyhdistelmiä. Kirkkaat metallipinnat ja erityisesti nikkeli, saattavat mennä mustaksi, etenkin silloin kun kalastetaan syvemmältä, tai ilman auringonvaloa. Mattametalleista mattakulta ja mattakupari muuttuvat peilaaviksi, kun valo on ja veden kirkkaus on sopiva.
Mattakulta peilaa silloin kun auringonvaloa pääsee veteen. Mattakupari muuttuu peilaavaksi pilvisellä kelillä, ja erityisesti silloin, kun valoa on vähän. Mattahopea ei juuri toistu vaan näkyy tummahkona mattapintana.
Väreistä voimakkaimmin toistuvat punaisen skaalan värit ja erityisesti punainen ja oranssi. Tummemmista sävyisä vaaleanruskea toistuu myös hyvin, johtuen osittain veden ruskeasta sävystä. Valkoinen, keltainen ja chartereuse, näkyvät vaaleina, mutta eivät toista omaa väriään ruskeasävytteisessä vedessä.

Vihreä vesi

Vihreässä vedessä toistuvat hyvin kaikki metallipinnat, veden kirkkaudesta ja valosta riippuen. Kristallinkirkas vihreä vesi toistaa parhaiten kirkkaita metalleja, kuten hopeaa ja nikkeliä. Kirkkaat metallit toistuvat sekä auringonpaisteella, että pilvisellä kelillä, kunhan kirkas metalli on valittu oikein. Hopea vaatii vähiten valoa, sen jälkeen alpakka jo lopuksi nikkeli. Markkinoilla oleva alumiini pinnoitteet toistuvat myös hyvin synkällä kelillä. parhaiten erottuvuuden huomaa, kuin uittaa uistinta vedessä. Kun vihreä vesi on himan sameampaa, auringonpaisteella toistuvat myös kulta/ messinki yhdistelmät.
Kaikki mattametallit erottuvat vihreässä vedessä, aina veden kirkkaudesta ja valaistus olosuhteista riippuen. Mattahopea muuttuu peilaavaksi valon vähentyessä, ja todella synkällä kelillä se erottuu paremmin kuin hopea, koska se ei tarvitse niin paljoa valoa erottuakseen. Kelin muuttuessa todella synkäksi, kirkkaassa vihreässä vedessä myös mattakupari muuttuu peilaavaksi.
Erottuvin väri vihreässä vedessä on valkoinen. Se heijastaa eniten valoa, ja erottuu parhaiten ympäristöstään. Myös chartereuse, keltainen ja vaaleanvihreä ovat erottuvia värejä, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Ajatukset yhteen

Ruskeasävytteisessä vedessä erottuva väriskaala on kapeampi kuin vihreässä vedessä. Koska valon aallonpituuksista johtuen punainen häviää ensin vedessä, ovat uistimet jo muutaman metrin syvyydessä harmaaskaalan eri asteita. Tällöin merkitseväksi ominaisuudeksi tulevat uistimen tummuus- vaaleus asteet ja peilaavuusominaisuudet.
Vihreässä vedessä erottuvat värit toistuvat huomattavasti syvemmälle, joten erot uistimissa ovat selkeämpiä. Kuitenkin syvemmällä kalastettaessa vihreässä vedessä ollaan saman tilanteen edessä, eli vieheet erottuvat ainoastaan harmaaskaalassa, ja erottavaksi ominaisuudeksi jää ainoastaan tummuus- vaaleusasteet ja peilaavuusominaisuudet.

 

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

Miten huijaan erittäin passiivisen kalan ?

Miten huijaan erittäin passiivisen kalan ?

Ikävän harvassa ovat ne päivät kun kalat ovat agressiivisina uistimen perässä. Syitä siihen voi olla monia, mutta passiivisen kalan harhauttamiseen lääkkeet ovat kuitenkin aina samat. Kalastajan on hyvä olla hieman hajulla kalojen mielenliikkeistä, sillä muuten kalalaatikko paistaa tyhjyyttään. Kalan aktiivisuustasoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä voit lukea Kalagurun blogista, artikkelista ”Kalan aktiivisuustasot ja uistinvalinnat”.

Kalat jurovat paikallaan

Erittäin passiivisen kalan koukuttaminen on haastavaa, ja yleisesti ottaen syyt löytyvät säätilasta tai kalojen soidinmenoista. Kalat pysyvät paikallaan eikä niitä saa kovin helposti iskemään uistimeen. Toki ne syövät, koska niiden on pakko, mutta mitään peijaisia ei veden alla vietetä. Kalastajan haaste on saada siis kala tekemään jotain sellaista mitä se ei välttämättä ole halukas tekemään. Kerron alla omat havaintoni vuosien varrelta.

1) Vieheen väri

Yleisesti ottaen passiivinen kala huijataan tummalla vieheellä. Kala ei yleensä kestä myöskään peilaavia ominaisuuksia vieheessä. Suosi siis tummia mattapintaisia vieheitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että lusikkauistimessa etupuolen olisi hyvä olla tumma, mielellään musta. Takapinta olisi hyvä olla mattapinta, ja usein myös mieluummin tumma kuin vaalea. Perusasteikko löytyy akselilta, mattahopea- mattakulta- mattakupari.

Vaapulla kalastavien kannattaa noudattaa samaa linjaa. Musta selkä ja tummat maalatut kyljet ovat antaneet tuloksia vaikeissa olosuhteissa. Samassa linjassa menevät myös haukikumit. Jigeissä tummat pinnat ilman peilaavia hileitä ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Perinteinen ”moottoriöljy” toimii, tosin joissain tilanteissa siihen joutuu vetämään tussilla vielä mustan selän. Myös täysin läpikuultavat jigit ja smoke ovat antaneet hyviä tuloksia.

2) Vieheen koko

Erittäin passiiviselle kalalle ei kannata tarjoilla pakin isoimpia vieheitä. Laita siiman päähän maksimissaan kokoskaalan keskivaiheilta, tai pienemmästä päästä. Lusikoista taimenelle 6- 8 cm, haulle n. 8 cm ovat hyviä kokoja.
Kuhaa uistelisin max. 10 cm vaapuilla ja hauen kalastuksessa maksimi koko on mielestäni 15 cm. Uistimen koolla voi kompensoida väritystä. Jos rasiasta ei löydy riittävän tummaan uistinta, kannattaa käyttää  rasian pienimpiä vaihtoehtoja.

3) Vieheen liike

Erittäin passiivinen kala ei innostu voimakkaasti uivista uistimista, ja pakista kannattaakin poimia maltillisemmin liikkuvia runkoja. Joissain tilanteissa aivan puikkona tulevat mallit ovat kalastaneet hyvin. Jigeissä kannattaa suosia kalarunkoja. Myös uistimen uinnilla voi kompensoida, liian vaaleaa pintaa tai liian isoja uistimia. Käytännössä se tarkoittaa meritaimenelle rannikkovaappuja tai pienellä liikkeellä uivia puikkoja. Hauenkalastuksessa perinteinen Stormin suspi on ollut tehokas ja joissain tilanteissa jopa pieni 11 cm koko. Vertikaalijigauksessa rasian haarapyrstöiset mallit ovat olleet erittäin passiivisten kalojen mieleen.

Vieheen uitto

Uitto ei myöskään saa olla liian voimakasta. Jos uistimen muut ominaisuudet ovat kohdallaan, rauhallinen uitto pysäytyksillä toimii. Jigatessa jigipään täytyy olla niin kevyt kuin mahdollista, jotta kala innostuu tarjouksesta. Liian nopeasti putoava jigi ei innosta kaloja. Uistellessa kannattaa myös uisteluvauhtia rajoittaa, mikäli mahdollista.

Kokonaisvaikutelma

Kun tavoitteena on laukaista kalan iskurefleksi, niin tärkeintä on sopivan kokonaisvaikutelman luominen. Käytännössä se tarkoittaa sitä että uistimen eri ominaisuudet korvaavat tai täydentävät toisiaan. Yleisellä tasolla voisi sanoa että kahden kolmesta vieheen ominaisuudesta pitää olla kohdallaan, jos haluaa kontaktin kalaan. Siihen kun lisätään sopiva uittorytmi, niin tapahtumia alkaa kertymään.

Mistä tiedän onko kala passiivinen?

Kala on passiivista silloin kun kaikki aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät ovat mahdollisimman huonolla mallilla. Käytännössä se tarkoittaa tasaista ilmanpainetta, epäedullista tuulensuuntaa, huonoa kuun asentoa ja merellä laskevaa vettä. Voit tarkistaa myös kalan tulevan aktiivisuustason Kalagurusta, joka huomioi kaikki edellä mainitut olosuhteet. Erittäin passiivisen kalan olosuhde on luokiteltu Kalagussa harmaaksi-, eli kaikkein haasteellisimmaksi olosuhteeksi.

Onko vaikeissa olosuhteissa mahdollisuus saada kaloja ?

Kyllä on, mutta huippusaaliisiin on vaikea päästä. Kohtalaisen tuloksen saavuttaminen edellyttää uskoa omaan tekemiseen, vaikka sekään ei vielä takaa mitään. Tämän lisäksi sääolosuhteet saattavat vaikuttaa kalojen sijoittumiseen niin että niitä on hankala tavoittaa. Erittäin passiivisen kalan olosuhteessa voi saada kohtalaisen määrän kaloja, mutta en muista mitään huippusaaliita vuosien varrelta. Tosin kaikki on mahdollista jos löytää paikan, missä on suuri kalatiheys. Erittäin passiivisen kalan olosuhteessa paras syötti on luonnonsyötti, koska passiivisuudestaan huolimatta kalojen täytyy syödä.

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit