Testissä- Faster 525 Fish

Testissä- Faster 525 Fish

Kellokoskelainen Juha Snell Oy on valmistanut alumiiniveneitä vuodesta 1978 saakka. Vaikka tehdas tekee veneitä huvi- ja vapaa-ajan käyttöön on toiminta lähtenyt liikkeelle työveneiden valmistuksesta. Tehtaalta on vuosien varrella valmistunut lukuisia veneitä poliisin, pelastuslaitoksen ja rajavartiolaitoksen käyttöön. Tämä päivänä tehdas tuottaa lähes 300 huvivenettä vuodessa. Fasterin vapaa-ajan venemallistoa onkin aina seurannut tietynlainen ”rouheus”, joka juontaa juurensa juuri venevalmistajan perusideologiasta.

Faster ja Ahvenanmaa

Saimme testata venettä muutaman päivän ajan vaativissa olosuhteissa Ahvenanmaalla. Vaikka minulla oli kokemusta Fastereista aikaisemmilta vuosilta, pystyi uusi malli muuttamaan käsityksiäni huomattavasti. Testivene oli varustettu 80 hevosvoiman Hondalla, joka tuntui varsin sopivalta voimanlähteeltä noin 600 kg:n runkoon. Testimallimme oli varustellumpi kuin perusmallit, joka toi kokonaisuuteen 80 kg lisäpainoa. Pakettia toimitetaan myös 60 hevosvoiman moottorilla, joka varmasti riittää ripeäänkin paikanvaihtoon.

Ajossa

Vene lähti liukuun rivakasti, vaikka kyydissä oli kolme yli 100 kiloista miestä ja 100 litraa polttoainetta. Ohjaus oli tunnokas ja helppo käsitellä. Suurin yllätys oli menon pehmeys ja äänettömyys. Ei kolinaa eikä pauketta vaikka ajoittain laskimme menemään kohtalaisessa aallokossa 25 solmun nopeudella. Vene kulki vakaasti aallonharjalta toiselle, ja meno oli niin miellyttävää kuin vähän yli metrisessä aallokossa vastatuuleen ajettaessa vain saattoi olla. Lisäksi menossa oli kouriintuntuvaa jämäkkyyttä, ja tuntua siitä että runko oli tehty äärimmäisiin olosuhteisiin.

Iso keskipulpetti tukevilla rosteriputkilla antoi erinomaisen tuen seisten ajettaessa. Sivuaallokossa runko leikkasi aallokon hyvin eikä tarjonnut yllättäviä tilanteita. Kaarreajossa runko käyttäytyi pehmeästi ja ilman hätäisiä leikkauksia korjausliikkeineen. Kaiken kaikkiaan runkoa oli helppo ja miellyttävä ajaa. Testivene saavutti 32 solmun nopeuden kahden yli sata kiloisen kalastajan kuormalla ja sadan kilon polttoainelastilla. Taloudellinen matkavauhti löytyi 22-23 solmun tienoilta. Mielestäni suoritusarvot ovat hyvät tämän kokoluokan paketille näillä konetehoilla.

Kalastustilanne

Kalastettaessa veneessä oli tilaa riittävästi, ja ohjauspulpetin molemmin puolin oli helppo liikkua. Takana ollut klaffipenkki oli ajatuksen todella hyvä, ja sen nostaminen paikalleen, tai laittaminen pois oli todella vaivatonta ja nopeaa. Kuljettajan istuin oli myös helposti nostettavissa yläasentoon, jolloin ohjauspyörän ja istuimen väliin jäi hyvin tilaa liikkumista varten. Heittokalastettaessa vene ajelehti loogisesti oikein, ja reagoi nopeasti moottorin asennon muutoksiin. Kohtalaisen korkeat laidat ottivat kuitenkin tuulta kohtalaisen paljon. Uistelunopeudella ajetut testit osoittivat rungon olevan suuntavakaa ja helposti hallittavissa. Kaiken kaikkiaan sisätilat olivat toimivat ja helposti muunneltavissa.

Lisävarusteet ja yksityiskohdat

Fasterissa on vakiona Raymarinen Hybridtouch karttaplotteri yhdistelmä. Kosketusnäytöllä toimiva laite oli todella helppokäyttöinen. Kokonaisuuteen kuuluivat karttaplotteri, perinteinen kaikuluotain, chrip-kaikuluotain ja moottori data. Kosketusnäyttöisenä karttaa pystyi suurentamaan ja pienentämään samalla tavalla kuin älypuhelimessa ja karttaa pystyi helposti liikuttamaan, kun oli tarve tarkastella kalapaikkoja hieman kauempaa. Siirtyminen näkymästä toiseen oli helppoa ja vaivatonta. Pulpettiin integroitu yhdistelmälaite on todella toimiva kokonaisuus.

Muita Fasteriin saatavia kalastukseen liittyviä lisävarusteita ovat keulakoneen asennusteline, vaparäkki vetouistelua varten, ja takilan alustat. Venettä kiertävät kaiteet, mahdollistavat helposti vapatelineiden ja muiden omien apuvälineiden asennukset. Korotettu etukansi tarjosi erinomaisen paikan kalastajalle ja kanne alle jäi hyvät tilat säilytykseen. Veneen perässä oli kaksi isoa köysiboxia, joista toista voi aivan hyvin käyttää kalojen säilytykseen. Laatikossa on veden poistoreikä, joten sen puhtaana pitäminen on helppoa. Ajoistuimen alla oli kylmäboxi, jolle idearikkailla kalastajilla löytyy varmasti käyttöä.

Kenelle sopii

Faster 525 fishing edition sopii mielestäni kalastajille, jotka ovat paljon vesillä, ja vaativat veneeltään kykyä toimia äärimmäisissä olosuhteissa. Pelkistetty ulkomuoto on suunniteltu kovaan käyttöön, ja kokemuksesta tiedän, että Fasterit ovat pitkäikäisiä. Malli sopii erittäin hyvin niin heittokalastukseen kuin vetouisteluunkin.

Faster 525 Fishing edition

Pituus
5,25 m

Leveys
2,10 m

Paino
n. 600 kg

Moottori
60-80 hv

Pohjan V-kulma
18 astetta

Polttoainesäiliö
100 l

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Kalagurun tarina

Kalagurun tarina

 

Julkaisin Kalaguru palvelun helmikuussa 2017. Palvelu on herättänyt paljon kummastusta kalastavassa kansassa, ja myös mielenkiintoa. Ajattelin tässä artikkelissa hieman avata Kalagurun historiaa, ja toiminnan logiikkaa.

Viehevalinta edellä

Jokainen kalastaja lähestyy kalastustilannetta hieman eri tavalla. Minulle ensimmäinen pohdittava asia on vieheen valinta. Kun kalastaa paljon yksin, ei ole mahdollisuutta haarukoida eri viehevaihtoehtoja päivän ottikoneen löytämiseksi. Elämää helpottaa suuresti, jos siiman päässä on heti viehe, jolla saa vähintäänkin tuntuman kalaan. Etenkin yksin uusia paikkoja etsittäessä se on yleensä minimi vaatimus.
Viime vuosituhannen loppua kohti tultaessa pääni meinasi hajota ottivieheen epäloogisuudesta tuulensuuntaan ja valaistukseen verrattuna. Olin edeltävinä vuosina opetellut valon ja veden värin vaikutuksen vieheen erottuvuuteen ja sovelsin sitä menestyksekkäästi. Kuitenkin logiikan ja syy- ja seuraussuhde toimi vain ajoittain, ja puolet ajasta oli punainen lanka hukassa. Otti loppui kesken päivän, ja uuden ottikoneen hakemisessa oli aina omat haasteensa.
En millään meinannut saada otetta siitä pitääkö vieheen erottua voimakkaasti ja vilkkua vedessä vai pitikö sen olla mahdollisimman huomaamaton.

Ilmanpaineen seuraaminen

Hyvä ystäväni Teuvo Jeskanen kehotti seuraamaan ilmanpainetta, ja sen vaikutusta kalojen aktiivisuuteen ja otti halukkuuteen. Muutaman vuoden seurannalla ilmanpaineiden raja-arvot alkoivat löytymään, ja niiden vaikutus viehevalintoihin. Kun kerroin kalakavereilleni löydöistäni, sain vastaani armotonta kuittailua ja ajatusteni kyseenalaistamista.
Jatkoin kuitenkin saalistietoja kyselemällä logiikkani hiomista, ja kaverit huomasivat että viehevalintani osuivat useimmiten heti lähtöön oikeaan kun kalastettiin samassa veneessä. Muut peesasivat sen jälkeen tyylikkäästi ja saivat myös kaloja.

Nappikeli- Kalagurun esiaste

Vuoden 2005 paikkeilla esitin Erä lehden silloiselle päätoimittajalle Seppo Suuroselle, että voisin julkaista Erä-lehden kotisivuilla palvelun, joka kertoisi kalojen nappi halukkuuden. Nappikeli- palvelu olikin Kalagurun esiaste, ja saavutti paljon kiitosta Erälehden toimittaja kolleegoilta ja muilta käyttäjiltä. Vaikka algoritmi oli hieman vajaa, toimi palvelu kuitenkin riittävällä tarkkuudella. Palvelu kertoi kalan aktiivisuuden suhteessa vieheisiin. Lopetin palvelun kahden vuoden jälkeen koska tekemisestä ei jäänyt muuta kuin ilo ja positiiviset kommentit. Kaikki sponsoritulot menivät järjestelmän ylläpitämiseen.

Lisää kehitystä

Nappikelin logiikka ei kuitenkaan kadonnut, ja ilokseni huomasin että kaikki kalastuskaverit olivat ottaneet ajatukseni omakseen ja vaihdoimme tietoja ennen ja jälkeen kalastuspäivän. Tämä helpotti huomattavasti logiikan kehittämistä, koska sain täsmällisiä saalis- ja viehetietoja usealta edistyneeltä kalastajalta.
Kun olin pari vuotta kalastusoppaana, osoitti logiikkani todellisen tehonsa. Neljän kalastajan yhtäaikainen kalastus samasta veneestä paljasti ottivieheen nopeasti, ja sain viilattua algoritmiani täsmällisemmäksi. Viimeisenä opasvuotenani pystyin valitsemaan pakista kaksi eri uistinta, ja olla varma, että toinen toimii.
Tälle vuosikymmenelle tultaessa, aloin tosissani täsmäyttämään algoritmin viimeistä palaa, eli vedenkorkeuden muutoksia. Parin vuoden tiiviin seurannan jälkeen opin ymmärtämään vedenkorkeuden muutoksen vaikutuksen yhtälössä.

Valmis logiikka

Vuonna 2014 algoritmin logiikka oli valmis. Se huomio tuulensuunnan, kuun asennon, ilmanpaineen muutoksen ja vedenkorkeuden muutokset. Algoritmi kertoi, onko kala aktiivinen suhteessa uistimiin, vai pitikö sitä maanitella iskemään uistimeen. Passiiviselle kalalle tarjoillaan tummempia ja vähemmän erottuvia vaihtoehtoja, ja aktiiviselle kalalle räikeitä ja voimakkaimmin erottuvia vieheitä. Vieheen koolla, uinnilla ja uitolla pystyy myös vaikuttamaan uistimen erottuvuuteen vedessä.

Kala syö aina

Algoritmi ei ota kantaa kalan normaaliin syönnösaktiivisuuteen, vaan ainoastaan siihen minkä tyyppisiä vieheitä pitäisi käyttää ja millaisella uitolla pitää kalastaa. Huomasin myös että passiivisessa olosuhteessa luonnon syötti oli paras, kun taas aktiivinen kala kelpuutti mieluummin keinotekoisen vaihtoehdon.
Helmikuussa 2017 julkaisimme Kalaguru- palvelun. Kalaguru kertoo kalan aktiivisuuden suhteessa uistimiin ja antaa oheen myös uistinsuosituksia. Huhtikuussa 2017 palvelussa on yli 1300 viehettä ja lisää tulee. Kalagurua käytettäessä kannattaa lukea myös sanalliset suositukset tarkkaan, koska niittä on ohjeita vieheen uittoon ja viehekoon valintaan. Kalagurun luokat eivät kerro saatko kalaa, vai et. Se kertoo ainoastaan, miten pitäisi kalastaa kyseissä olosuhteessa. Aina on mahdollisuus saada kaloja kun löytää kalan.

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Lusikan taika

Lusikan taika

Lusikkauistin on kestänyt ajan hammasta 1800- luvulta saakka. Kalastukseen tulleet uudet innovaatiot ja tuotantomahdollisuudet eivät ole pystyneet korvaamaan vahaa ja hyvin yksinkertaista keksintöä. Monikäyttöisyytensä ja helppoutensa ansioista lusikkauistin on ainoa uistintyyppi, jolla voidaan kalastaa petokaloja tuloksekkaasti missä päin maailmaa tahansa kaikilla kalastustavoilla. Myös lusikkauistimien värimaailma on kiehtova sekoitus peilaavia pintoja ja sävyjen runsautta.

Tuplasti mahdollisuuksia

Lusikkauistimen kaksi eri näyttöpintaa tarjoavat mahdollisuuden yhdistellä värejä ja peilipintoja tavalla, johon mikään muu uistinmalli ei yllä. Myyntipakkauksissa on yleensä näkyvissä kuitenkin vain lusikan maalattu päällimmäinen puoli, josta voidaan luontevasti käyttää nimitystä ykköspinta. Valitettavan harvoin edes kuulee keskusteluja muusta kuin ykköspinnan väreistä tai pinnoitteista.
Kupera kuppipuoli jää aivan liian vähälle huomiolle, vaikka sillä on erittäin tärkeä merkitys kokonaisnäkyvyydessä ja kontrastitekijöissä. Avatessani myöhemmin hieman omia ajatuksiani, käytän Kuppipuolesta jatkossa nimitystä kakkospinta. Uistinta valittaessa ykköspinta sopeutetaan kakkospinnan vaatimuksiin, jotta uistimeen saadaan kalastustilanteeseen sopiva kontrasti ja väritasapaino.

Lusikan uinti

Jokaisella lusikkauistimella on aika omintakeinen uintityylinsä, johon vaikuttavat mallin leikkaukset ja painotukset. Uintiliikkeen voimakkuus on kiinni lähinnä kupin vääntäjän omista mieltymyksistä.
Pituuteensa nähden leveät lusikat uivat yleensä laajalla ja hitaalla potkulla vaatien yleensä hitaan uittonopeuden toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkulaisemmat mallit soveltuvat kovempaan uittonopeuteen ja ovat suositumpia virtaavissa vesissä.
Uidessaan lusikka värähtelee ja väläyttelee pintojaan antaen kalalle visuaalisen ärsykkeen ja herätyksen kylkiviiva-aistiin. Mallikohtaisesti lusikka näyttää molempia puoliaan joko lähes yhtä paljon tai siten, että ykköspinta on noin kaksi kolmasosaa ajasta kalan näkyvissä.

Mahdollisuus käsialaan

Lusikka on kuitenkin myös käsialaviehe ja hyvät runkomallit vaihtelevat uintiaan nopeuden muutosten mukaisesti. Lisäksi heittokalastuksessa lusikan liike vajotuksen aikana muodostuu merkittäväksi tekijäksi, koska useat petokalat iskevät mielellään vajoavaan vieheeseen.
Etenkin yksikoukkuisen lusikan uintia voi helposti muuttaa haluttuun suuntaan. Koukun pienentäminen vilkastuttaa uintia ja suurentaminen puolestaan rauhoittaa. Hyviä keinoja uinnin rauhoittamiseen ovat uistinrenkaiden lisääminen uistimen ja koukun väliin sekä tupsukoukkujen käyttö. Tupsukoukku saattaa joissain tilanteissa toimia myös iskuärsykkeenä.

Yksipuolinen väritys

Vanhimmat lusikkauistimet olivat maalaamattomia pellinpaloja, joiden väritys oli materiaalina käytetyn metallin mukainen. Nykyisin tekninen kehitys on luonut mahdollisuudet väritellä uistimia tuhansissa eri sävyissä. Eivätkä lusikkauistimet ole enää pelkkiä pellinpaloja, vaan materiaalina voidaan käyttää myös muoveja. Etenkin ns. kevennetyissä lusikoissa näyttää alaa vallanneen sellainen tyyli, jossa on selkeä selkäväri samaan tapaan kuin vaapussa. Maalaustapa tuottaa taiteellisesti ja kaupallisesti varsin toimivia uistimia, mutta samalla menetetään kahden pinnan erilaisuuden tuoma kontrastivaikutus ja lusikkauistin taantuu visuaalisilta ärsykkeiltään kohti vaappua.

Kaksi pintaa- yksi kokonaisuus

Lusikan hienous piilee juuri siinä, että sen näkyvyys vedessä on kahden eri pinnan summa. Tosin sillä erotuksella, että molempien puolien näkyvyys riippuu toisen puolen tummuusasteesta suhteessa valoon sekä veden kirkkauteen ja väriin. Lusikka antaa vedessä vilkkuvan ja välkkyvän efektin silloin, kun voimakkaan peilipinnan vastapainona on mattapinta tai tummempi metalli.

Kontrastin rakentaminen ei kuitenkaan ole helppo asia, mutta punaisen langan löydyttyä on kuitenkin paljon helpompaa hakea toimivia yhdistelmiä. Kalavesillä sen huomaa nopeasti kasvavissa saalismäärissä. Tosin kontrasti ei ole kaikissa tilanteissa välttämätöntä tai edes tarkoituksenmukaista, sillä usein myös pliisut ja mattapintaiset, mutta selkeästi ympäristöstään erottuvat mallit antavat hyvin saalista.

Värit ja metallipinnat yhdessä

Värien sovittaminen metallipintoihin vaati myös tasapainoilua. Nyrkkisääntönä kirkkaat metallit toimivat paremmin kirkkaiden värisävyjen kanssa ja tummat metallipinnat vaativat seurakseen tummia, himmennettyjä sävyjä, jotta metallin oma peilausominaisuus tulee esille. Jos ykköspinta on liian vaalea kakkospintaan nähden, hallitsee ykköspinta kokonaisvaikutelmaa, jolloin kakkospinta ei tule esille.
Tummankin kakkospinnan saa hallitsemaan kokonaisuutta, mikäli tummentaa ykköspintaa riittävästi.

Värejä valitessa ei siis kannata liikaa tuijotella itse väriä, vaan värin sävyä suhteessa metalliin.
Kun käsi lähtee hamuilemaan kohti pakkia, olisi kalastajalla hyvä olla jo mielessä ajatus siitä tavoitteesta, jonka hän pyrkii viehevalinnalla saavuttamaan. Mitä värejä ja kuinka voimakkaita peilipintoja kalastustilanne vaatii? Näistä lähtökohdista pitäisi keksiä ykkös- ja kakkospinnan yhdistelmä. Tärkeää on, että kontrastitekijät ovat tasapainossa ja molemmat puolet lusikasta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaisuuden.

Tasapainoa

Tehdastekoisissa lusikkauistimissa näkee kaikenlaisia värejä ja yhdistelmiä. Rajaton mielikuvitus ja tarve luoda uusia myyntimalleja luovat korumaisia uistimia, joiden arvo tuntuu olevan jossain muualla kuin kalojen harhauttamisessa. Hyvät aihiot pilataan liian usein räikeillä tehosteväreillä, jotta uistin saadaan riittävän kaupalliseksi.

Lusikkauistinten suosikkiväreissä on havaittavissa kuitenkin yleensä selkeä ajatus, joka on suunniteltu toimimaan tietyissä olosuhteissa. Tarina ei kerro, ovatko yhdistelmät syntyneet suunnittelemalla, kokeilemalla vai vahingossa. Yhteistä niille on, että ne kelpaavat kalalle vuodesta toiseen ja pelastavat usein reissun jos toisenkin.

Lusikan väritasapainon säätäminen on haasteellinen tehtävä jopa kokeneelle kalastajalle. Näkyvyyteen vaikuttavat valaistusolosuhteet, jotka vaihtelevat pilvisyyden, auringon suunnan sekä veden kirkkauden ja värin mukaan. Perusajatuksena mielestäni on että kokonaisuuden sävyt ovat linjassaan. Käytännössä tarkoittaa sitä että sävyjen pitää olla tasapainossa, jotta tehostevärit eivät hallitse kokonaisuutta ja pilaa kontrasteja. Tummissa kokonaisuuksissa kannattaa käyttää tummanpunaista kirkkaanpunaisen sijaan.

Valon vaikutus

Auringon säteiden tulokulma vaikuttaa valon värin vaihteluihin vuodenaikojen mukaan. Valo on kesällä valkoinen, keväällä ja syksyllä keltainen ja talvella punertava. Vallitseva valon väri voimistaa vastaavan värisen metallin peilaavuusominaisuuksia.
Loppusyksystä ja talvella Suomenlahdella esimerkiksi kupari on hyvin peilaava metalli kirkkaalla ilmalla. Syynä tähän on ilmassa oleva runsas punaisen valon määrä.
Keskellä kesää täytyy valkoisen valon takia käyttää voimakkaasti peilaavia metalleja kuten hopeaa ja nikkeliä saman peilaavuuden aikaansaamiseksi.
Runsas keltainen valo keväällä ja syksyllä suosii puolestaan kulta- tai messinkipohjaisia lusikoita.
Kirkkaaseen taivaanrantaan nouseva pilviverho muuttaa kokonaisvalaistusta huomattavasti ja täysin pilveen verhoutunut taivas on valo-ominaisuuksiltaan aivan toista luokkaa kuin puolipilvinen.
Valon määrän vähentyessä tummien metallien kuten kullan ja kuparin peilaavuus korostuu, samalla kun hyvin valoa toistava hopea ylikorostuu. Kirkkaassa valossa peilaava nikkeli puolestaan muuttuu synkällä kelillä mukana tummaksi tai jopa mustaksi.

Lusikan valinta

Kun valitsen lusikkauistinta, päätän ensin kalastanko peilaavalla vai mattapintaisella lusikalla. Seuraava päätös on kakkospinnan väri. Kakkospinnan värin päätän nimenomaan vallitsevan valaistuksen ja veden värin, sekä kirkkausasteen mukaan. Peilaavissa pinnoissa on periaatteessa kolme eri pintaa; kupari, kulta/messinki ja kirkas (hopea, alpakka tai nikkeli). Mattapintojen vaihtoehdot ovat karkealla tasolla; mattahopea, mattakulta, mattakupari ja valkoinen.

Kun on päättänyt, miten uistimen haluaa näkyvän vedessä, on aika etsiä tavoitetta palveleva pintojen yhdistelmä. Jos tavoittelen yhdistelmää joka ei erotu voimakkaasti, valitsen yleensä mustan tai erittäin tumman uistimen ykköspinnan. Tällöin ainoa erottuva osa on kakkospinta joka erottuu voimakkaasti tummaa ykköspintaa vasten. Jos haluan yhdistelmän, joka erottuu kokonaisuutena hieman paremmin, mutta kuitenkin siten että kakkospinta hallitsee kokonaisuutta, ja luo selvän kontrastin otan ykköspinnalle käyttöön harmaan tai mattahopean.

Metallipinnat peilaavat valoa

Yleensä kaikki kirkkaat metallipinnat peilaavat valoa riippumatta valon määrästä tai olosuhteista, joten kalastaja voi määritellä peilaavuusasteen käyttämällä erilaisia metallipintoja.
Kokonaisuuden kannalta ensin on päätettävä kakkospinnan väri ja kirkkaus. Koeuittamalla on helppo katsoa eri metallien peilaavuusominaisuuksia vallitsevissa olosuhteissa.
Kun kakkospinta on valittu, haetaan kontrasti sopivaksi. Koeuittamalla etsitään sellainen malli, jonka ykköspinta ei dominoi liikaa kokonaisuutta. Etenkin kirkkaat ja vaaleat ykköspinnan värit saattavat helposti muodostua liian hallitsevaksi elementiksi.
Jos molempia pintoja ei saada näkyviin, lusikka ei toteuta sen parasta visuaalista ärsykettä, kontrastivaikutusta.

Kalastaja voi tavoitella lusikkauistimen väritykseksi esimerkiksi seuraavan tyyppisiä yhdistelmiä, jotka on rakennettu kirkkaalle syyspäivälle Suomenlahdelle:

1) Maltillinen yhdistelmä: Ykköspinta on tumman harmaa tai jopa kokonaan musta. Kakkospinnassa toimii kulta, messinki tai kupari. Tavoitteena on voimakas kontrasti, joka tulee tumman etupinnan ja peilaavan takapinna yhdistelmästä.

Ihmisen silmään tällainen yhdistelmä ei ole kovin houkutteleva, mutta ei varmasti jää lähistöllä olevan saalistajan huomioimatta. Maltillinen uistin toimii parhaiten passiiviselle kalalle.

2) Tasapainoinen yhdistelmä. Yhdistelmän etuna on hyvä erottuvuus ympäristöstä ilman voimakkaita efektejä. Ykköspinnalle valitaan kokovalkoisen sijasta luunvalkoinen, joka ei tule liian voimakkaasti esille. Täydentäväksi väreiksi käyvät ruskean ja oranssin sävyt täydennettynä tummalla vihreällä ja mustalla. Ykköspinta on vaalea, mutta ei voimakkaasti erottuva.
Kakkospinnalle istuvat kupari tai messinki, jotka tummempina metalleina tasapainottavat hyvin maltillisempaa ykköspintaa.

3) Näkyvä mattapintainen yhdistelmä: Tämän tyylisuunnan tunnetuin edustaja on todennäköisesti EV Trutassa ensimmäisenä esiintynyt Noutaja-väri, jossa lusikan molemmat puolet ovat fluorikeltaisia tehosteenaan punaiset pisteet.
Kokonaan mattapintainen, mutta kirkasvärinen lusikka houkuttelee aktiivisia kaloja. Yhdistelmällä ei tavoitella välkkyvää efektiä, vaan pyritään erottumaan ympäristöstä. Sellainen on aktiivisen kalan hyvä hyvä perusuistin.
Perusvärityksenä voi fluorikeltaisen lisäksi käyttää voikukan keltaista, helmiäisvalkoista ja kirkkaan vihreätä. Rusehtavissa vesissä erottuvat parhaiten oranssi ja punaisen sävyt.

4) Näkyvä ja voimakkaasti peilaava yhdistelmä: Tavoitteena on luoda voimakas erottuvuus ympäristöstä ja välkkyvä peilaavuusefekti. Efekti saavutetaan joko voimakkaasti peilaavan ja
vaalean värin yhdistelmänä, tai kokonaan metallipintaisella uistimella.

Ykköspinnan perusvärinä käytetään valkoista tai keltaista ja lisäväreinä toimivat sininen, vihreä ja musta, joilla luodaan kontrasti ykköspinnalle.

Kakkospinnalla on pakko käyttää kirkasta, voimakkaasti peilaavaa metallia, jotta peilaavuusefekti saadaan esille. Vaihtoehtoina ovat hopea, alpakka ja nikkeli, jotka peilaavat voimakkaasti kirkkaassa valossa. Jos vesi on hieman sameaa, myös kulta toimiin erinomaisesti.
Peilaava yhdistelmä toimii hyvin erittäin aktiiviselle kalalle.

Uistimen muuttaminen

Valmiiksi mietitty ja harkittu väriyhdistelmä antaa hyvät lähtökohdat säätää tarjous kaloja kiinnostavaksi, mikäli tapahtumia ei ala muuten kuulua. Pelkästään taivaalle katsomalla ei todennäköisesti löydä veteen istuvaa uistinta, vaan lopulliset pinnat selviävät vasta koeuiton avulla.

Jos koeuiton perusteella tullaan johtopäätökseen, joka edellyttää uistimen kokonaisvaltaista näkyvyyden lisäämistä, täytyy tasapainon saavuttamiseksi kirkastaa ja vaalentaa molemmat pinnat. Vastaavasti kokonaisvaltainen tummentaminen vaatii molempien pintojen tummentamista.
Tiukassa istuu harhaluulo, että jo pelkän ykköspinnan selkävärin vaihto vaikuttaa lusikan kalastavuuteen. Ainoana poikkeuksena on kalastaminen niukoissa valaistusolosuhteissa tai pimeällä, kun lusikan näkyvyyttä tehostetaan fluoresoivilla tai itsevalaisevilla väreillä.

”Jos halutaan rakentaa kontrastia siten, että toinen puoli hallitsee, saavutetaan se tummentamalla tai mattaamalla vastapuolta. Mattaamista kannattaa kokeilla, mikäli käy vain kopistelemassa voimakkaasti peilaavia pintoja.”

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit