Lusikan taika

Lusikan taika

Lusikkauistin on kestänyt ajan hammasta 1800- luvulta saakka. Kalastukseen tulleet uudet innovaatiot ja tuotantomahdollisuudet eivät ole pystyneet korvaamaan vahaa ja hyvin yksinkertaista keksintöä. Monikäyttöisyytensä ja helppoutensa ansioista lusikkauistin on ainoa uistintyyppi, jolla voidaan kalastaa petokaloja tuloksekkaasti missä päin maailmaa tahansa kaikilla kalastustavoilla. Myös lusikkauistimien värimaailma on kiehtova sekoitus peilaavia pintoja ja sävyjen runsautta.

Tuplasti mahdollisuuksia

Lusikkauistimen kaksi eri näyttöpintaa tarjoavat mahdollisuuden yhdistellä värejä ja peilipintoja tavalla, johon mikään muu uistinmalli ei yllä. Myyntipakkauksissa on yleensä näkyvissä kuitenkin vain lusikan maalattu päällimmäinen puoli, josta voidaan luontevasti käyttää nimitystä ykköspinta. Valitettavan harvoin edes kuulee keskusteluja muusta kuin ykköspinnan väreistä tai pinnoitteista.
Kupera kuppipuoli jää aivan liian vähälle huomiolle, vaikka sillä on erittäin tärkeä merkitys kokonaisnäkyvyydessä ja kontrastitekijöissä. Avatessani myöhemmin hieman omia ajatuksiani, käytän Kuppipuolesta jatkossa nimitystä kakkospinta. Uistinta valittaessa ykköspinta sopeutetaan kakkospinnan vaatimuksiin, jotta uistimeen saadaan kalastustilanteeseen sopiva kontrasti ja väritasapaino.

Lusikan uinti

Jokaisella lusikkauistimella on aika omintakeinen uintityylinsä, johon vaikuttavat mallin leikkaukset ja painotukset. Uintiliikkeen voimakkuus on kiinni lähinnä kupin vääntäjän omista mieltymyksistä.
Pituuteensa nähden leveät lusikat uivat yleensä laajalla ja hitaalla potkulla vaatien yleensä hitaan uittonopeuden toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkulaisemmat mallit soveltuvat kovempaan uittonopeuteen ja ovat suositumpia virtaavissa vesissä.
Uidessaan lusikka värähtelee ja väläyttelee pintojaan antaen kalalle visuaalisen ärsykkeen ja herätyksen kylkiviiva-aistiin. Mallikohtaisesti lusikka näyttää molempia puoliaan joko lähes yhtä paljon tai siten, että ykköspinta on noin kaksi kolmasosaa ajasta kalan näkyvissä.

Mahdollisuus käsialaan

Lusikka on kuitenkin myös käsialaviehe ja hyvät runkomallit vaihtelevat uintiaan nopeuden muutosten mukaisesti. Lisäksi heittokalastuksessa lusikan liike vajotuksen aikana muodostuu merkittäväksi tekijäksi, koska useat petokalat iskevät mielellään vajoavaan vieheeseen.
Etenkin yksikoukkuisen lusikan uintia voi helposti muuttaa haluttuun suuntaan. Koukun pienentäminen vilkastuttaa uintia ja suurentaminen puolestaan rauhoittaa. Hyviä keinoja uinnin rauhoittamiseen ovat uistinrenkaiden lisääminen uistimen ja koukun väliin sekä tupsukoukkujen käyttö. Tupsukoukku saattaa joissain tilanteissa toimia myös iskuärsykkeenä.

Yksipuolinen väritys

Vanhimmat lusikkauistimet olivat maalaamattomia pellinpaloja, joiden väritys oli materiaalina käytetyn metallin mukainen. Nykyisin tekninen kehitys on luonut mahdollisuudet väritellä uistimia tuhansissa eri sävyissä. Eivätkä lusikkauistimet ole enää pelkkiä pellinpaloja, vaan materiaalina voidaan käyttää myös muoveja. Etenkin ns. kevennetyissä lusikoissa näyttää alaa vallanneen sellainen tyyli, jossa on selkeä selkäväri samaan tapaan kuin vaapussa. Maalaustapa tuottaa taiteellisesti ja kaupallisesti varsin toimivia uistimia, mutta samalla menetetään kahden pinnan erilaisuuden tuoma kontrastivaikutus ja lusikkauistin taantuu visuaalisilta ärsykkeiltään kohti vaappua.

Kaksi pintaa- yksi kokonaisuus

Lusikan hienous piilee juuri siinä, että sen näkyvyys vedessä on kahden eri pinnan summa. Tosin sillä erotuksella, että molempien puolien näkyvyys riippuu toisen puolen tummuusasteesta suhteessa valoon sekä veden kirkkauteen ja väriin. Lusikka antaa vedessä vilkkuvan ja välkkyvän efektin silloin, kun voimakkaan peilipinnan vastapainona on mattapinta tai tummempi metalli.

Kontrastin rakentaminen ei kuitenkaan ole helppo asia, mutta punaisen langan löydyttyä on kuitenkin paljon helpompaa hakea toimivia yhdistelmiä. Kalavesillä sen huomaa nopeasti kasvavissa saalismäärissä. Tosin kontrasti ei ole kaikissa tilanteissa välttämätöntä tai edes tarkoituksenmukaista, sillä usein myös pliisut ja mattapintaiset, mutta selkeästi ympäristöstään erottuvat mallit antavat hyvin saalista.

Värit ja metallipinnat yhdessä

Värien sovittaminen metallipintoihin vaati myös tasapainoilua. Nyrkkisääntönä kirkkaat metallit toimivat paremmin kirkkaiden värisävyjen kanssa ja tummat metallipinnat vaativat seurakseen tummia, himmennettyjä sävyjä, jotta metallin oma peilausominaisuus tulee esille. Jos ykköspinta on liian vaalea kakkospintaan nähden, hallitsee ykköspinta kokonaisvaikutelmaa, jolloin kakkospinta ei tule esille.
Tummankin kakkospinnan saa hallitsemaan kokonaisuutta, mikäli tummentaa ykköspintaa riittävästi.

Värejä valitessa ei siis kannata liikaa tuijotella itse väriä, vaan värin sävyä suhteessa metalliin.
Kun käsi lähtee hamuilemaan kohti pakkia, olisi kalastajalla hyvä olla jo mielessä ajatus siitä tavoitteesta, jonka hän pyrkii viehevalinnalla saavuttamaan. Mitä värejä ja kuinka voimakkaita peilipintoja kalastustilanne vaatii? Näistä lähtökohdista pitäisi keksiä ykkös- ja kakkospinnan yhdistelmä. Tärkeää on, että kontrastitekijät ovat tasapainossa ja molemmat puolet lusikasta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaisuuden.

Tasapainoa

Tehdastekoisissa lusikkauistimissa näkee kaikenlaisia värejä ja yhdistelmiä. Rajaton mielikuvitus ja tarve luoda uusia myyntimalleja luovat korumaisia uistimia, joiden arvo tuntuu olevan jossain muualla kuin kalojen harhauttamisessa. Hyvät aihiot pilataan liian usein räikeillä tehosteväreillä, jotta uistin saadaan riittävän kaupalliseksi.

Lusikkauistinten suosikkiväreissä on havaittavissa kuitenkin yleensä selkeä ajatus, joka on suunniteltu toimimaan tietyissä olosuhteissa. Tarina ei kerro, ovatko yhdistelmät syntyneet suunnittelemalla, kokeilemalla vai vahingossa. Yhteistä niille on, että ne kelpaavat kalalle vuodesta toiseen ja pelastavat usein reissun jos toisenkin.

Lusikan väritasapainon säätäminen on haasteellinen tehtävä jopa kokeneelle kalastajalle. Näkyvyyteen vaikuttavat valaistusolosuhteet, jotka vaihtelevat pilvisyyden, auringon suunnan sekä veden kirkkauden ja värin mukaan. Perusajatuksena mielestäni on että kokonaisuuden sävyt ovat linjassaan. Käytännössä tarkoittaa sitä että sävyjen pitää olla tasapainossa, jotta tehostevärit eivät hallitse kokonaisuutta ja pilaa kontrasteja. Tummissa kokonaisuuksissa kannattaa käyttää tummanpunaista kirkkaanpunaisen sijaan.

Valon vaikutus

Auringon säteiden tulokulma vaikuttaa valon värin vaihteluihin vuodenaikojen mukaan. Valo on kesällä valkoinen, keväällä ja syksyllä keltainen ja talvella punertava. Vallitseva valon väri voimistaa vastaavan värisen metallin peilaavuusominaisuuksia.
Loppusyksystä ja talvella Suomenlahdella esimerkiksi kupari on hyvin peilaava metalli kirkkaalla ilmalla. Syynä tähän on ilmassa oleva runsas punaisen valon määrä.
Keskellä kesää täytyy valkoisen valon takia käyttää voimakkaasti peilaavia metalleja kuten hopeaa ja nikkeliä saman peilaavuuden aikaansaamiseksi.
Runsas keltainen valo keväällä ja syksyllä suosii puolestaan kulta- tai messinkipohjaisia lusikoita.
Kirkkaaseen taivaanrantaan nouseva pilviverho muuttaa kokonaisvalaistusta huomattavasti ja täysin pilveen verhoutunut taivas on valo-ominaisuuksiltaan aivan toista luokkaa kuin puolipilvinen.
Valon määrän vähentyessä tummien metallien kuten kullan ja kuparin peilaavuus korostuu, samalla kun hyvin valoa toistava hopea ylikorostuu. Kirkkaassa valossa peilaava nikkeli puolestaan muuttuu synkällä kelillä mukana tummaksi tai jopa mustaksi.

Lusikan valinta

Kun valitsen lusikkauistinta, päätän ensin kalastanko peilaavalla vai mattapintaisella lusikalla. Seuraava päätös on kakkospinnan väri. Kakkospinnan värin päätän nimenomaan vallitsevan valaistuksen ja veden värin, sekä kirkkausasteen mukaan. Peilaavissa pinnoissa on periaatteessa kolme eri pintaa; kupari, kulta/messinki ja kirkas (hopea, alpakka tai nikkeli). Mattapintojen vaihtoehdot ovat karkealla tasolla; mattahopea, mattakulta, mattakupari ja valkoinen.

Kun on päättänyt, miten uistimen haluaa näkyvän vedessä, on aika etsiä tavoitetta palveleva pintojen yhdistelmä. Jos tavoittelen yhdistelmää joka ei erotu voimakkaasti, valitsen yleensä mustan tai erittäin tumman uistimen ykköspinnan. Tällöin ainoa erottuva osa on kakkospinta joka erottuu voimakkaasti tummaa ykköspintaa vasten. Jos haluan yhdistelmän, joka erottuu kokonaisuutena hieman paremmin, mutta kuitenkin siten että kakkospinta hallitsee kokonaisuutta, ja luo selvän kontrastin otan ykköspinnalle käyttöön harmaan tai mattahopean.

Metallipinnat peilaavat valoa

Yleensä kaikki kirkkaat metallipinnat peilaavat valoa riippumatta valon määrästä tai olosuhteista, joten kalastaja voi määritellä peilaavuusasteen käyttämällä erilaisia metallipintoja.
Kokonaisuuden kannalta ensin on päätettävä kakkospinnan väri ja kirkkaus. Koeuittamalla on helppo katsoa eri metallien peilaavuusominaisuuksia vallitsevissa olosuhteissa.
Kun kakkospinta on valittu, haetaan kontrasti sopivaksi. Koeuittamalla etsitään sellainen malli, jonka ykköspinta ei dominoi liikaa kokonaisuutta. Etenkin kirkkaat ja vaaleat ykköspinnan värit saattavat helposti muodostua liian hallitsevaksi elementiksi.
Jos molempia pintoja ei saada näkyviin, lusikka ei toteuta sen parasta visuaalista ärsykettä, kontrastivaikutusta.

Kalastaja voi tavoitella lusikkauistimen väritykseksi esimerkiksi seuraavan tyyppisiä yhdistelmiä, jotka on rakennettu kirkkaalle syyspäivälle Suomenlahdelle:

1) Maltillinen yhdistelmä: Ykköspinta on tumman harmaa tai jopa kokonaan musta. Kakkospinnassa toimii kulta, messinki tai kupari. Tavoitteena on voimakas kontrasti, joka tulee tumman etupinnan ja peilaavan takapinna yhdistelmästä.

Ihmisen silmään tällainen yhdistelmä ei ole kovin houkutteleva, mutta ei varmasti jää lähistöllä olevan saalistajan huomioimatta. Maltillinen uistin toimii parhaiten passiiviselle kalalle.

2) Tasapainoinen yhdistelmä. Yhdistelmän etuna on hyvä erottuvuus ympäristöstä ilman voimakkaita efektejä. Ykköspinnalle valitaan kokovalkoisen sijasta luunvalkoinen, joka ei tule liian voimakkaasti esille. Täydentäväksi väreiksi käyvät ruskean ja oranssin sävyt täydennettynä tummalla vihreällä ja mustalla. Ykköspinta on vaalea, mutta ei voimakkaasti erottuva.
Kakkospinnalle istuvat kupari tai messinki, jotka tummempina metalleina tasapainottavat hyvin maltillisempaa ykköspintaa.

3) Näkyvä mattapintainen yhdistelmä: Tämän tyylisuunnan tunnetuin edustaja on todennäköisesti EV Trutassa ensimmäisenä esiintynyt Noutaja-väri, jossa lusikan molemmat puolet ovat fluorikeltaisia tehosteenaan punaiset pisteet.
Kokonaan mattapintainen, mutta kirkasvärinen lusikka houkuttelee aktiivisia kaloja. Yhdistelmällä ei tavoitella välkkyvää efektiä, vaan pyritään erottumaan ympäristöstä. Sellainen on aktiivisen kalan hyvä hyvä perusuistin.
Perusvärityksenä voi fluorikeltaisen lisäksi käyttää voikukan keltaista, helmiäisvalkoista ja kirkkaan vihreätä. Rusehtavissa vesissä erottuvat parhaiten oranssi ja punaisen sävyt.

4) Näkyvä ja voimakkaasti peilaava yhdistelmä: Tavoitteena on luoda voimakas erottuvuus ympäristöstä ja välkkyvä peilaavuusefekti. Efekti saavutetaan joko voimakkaasti peilaavan ja
vaalean värin yhdistelmänä, tai kokonaan metallipintaisella uistimella.

Ykköspinnan perusvärinä käytetään valkoista tai keltaista ja lisäväreinä toimivat sininen, vihreä ja musta, joilla luodaan kontrasti ykköspinnalle.

Kakkospinnalla on pakko käyttää kirkasta, voimakkaasti peilaavaa metallia, jotta peilaavuusefekti saadaan esille. Vaihtoehtoina ovat hopea, alpakka ja nikkeli, jotka peilaavat voimakkaasti kirkkaassa valossa. Jos vesi on hieman sameaa, myös kulta toimiin erinomaisesti.
Peilaava yhdistelmä toimii hyvin erittäin aktiiviselle kalalle.

Uistimen muuttaminen

Valmiiksi mietitty ja harkittu väriyhdistelmä antaa hyvät lähtökohdat säätää tarjous kaloja kiinnostavaksi, mikäli tapahtumia ei ala muuten kuulua. Pelkästään taivaalle katsomalla ei todennäköisesti löydä veteen istuvaa uistinta, vaan lopulliset pinnat selviävät vasta koeuiton avulla.

Jos koeuiton perusteella tullaan johtopäätökseen, joka edellyttää uistimen kokonaisvaltaista näkyvyyden lisäämistä, täytyy tasapainon saavuttamiseksi kirkastaa ja vaalentaa molemmat pinnat. Vastaavasti kokonaisvaltainen tummentaminen vaatii molempien pintojen tummentamista.
Tiukassa istuu harhaluulo, että jo pelkän ykköspinnan selkävärin vaihto vaikuttaa lusikan kalastavuuteen. Ainoana poikkeuksena on kalastaminen niukoissa valaistusolosuhteissa tai pimeällä, kun lusikan näkyvyyttä tehostetaan fluoresoivilla tai itsevalaisevilla väreillä.

”Jos halutaan rakentaa kontrastia siten, että toinen puoli hallitsee, saavutetaan se tummentamalla tai mattaamalla vastapuolta. Mattaamista kannattaa kokeilla, mikäli käy vain kopistelemassa voimakkaasti peilaavia pintoja.”

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Miten löydän meritaimenen alkukeväästä ?

Miten löydän meritaimenen alkukeväästä ?

Yksinkertainen kysymys, johon on myös varsin yksinkertainen vastaus. Käytännössä asiat voivat olla hyvin paljon monimutkaisempia. Lämpimän veden etsintä tuottaa usein päänvaivaa, ja virtaukset saattavat kerätä lämpötaskuja yllättäviin paikkoihin.

Lämmön mittausta

Paljon on puhuttu siitä että lämpömittari on meritaimenen kalastajan paras apuväline keväisessä kalastuksessa. Väite pitää sikäli paikkansa että keväällä lämpötilaerot saattavat olla alueellisesti useita asteita, ja virtaukset keräävät lämmintä vettä saaren ja mantereen rantoihin. Kun isot vedet ovat 2- 3 asteen välillä, vaikuttaa alueellinen kahden- kolmen asteen nousu huomattavasti kalojen käyttäytymiseen.

Katse rantaan

Olen huomannut että usein saarten tai mantereen rannassa vesi saattaa olla huomattavasti lämpimänpää kuin heittoetäisyyden päässä rantaviivasta. Tämä on varmasti yksi syy siihen, miksi rannalta kalastaminen on ajoittain huomattavasti tehokkaampaa kuin venekalastus. Lämmin vesipatja saattaa olla vain metrin kaksi rantaviivasta kunnes virtauksen alla oleva pieni niemeke tai vedenalainen uloke kerää lämpimän veden isommaksi poteroksi, joka kerää kaloja. Olen ollut myös tilanteissa jolloin niemeke saattaa kääntää lämpimän veden virtauksen jopa kymmenen viisitoista metriä ulos rantaviivasta, jonka jälkeen ranta niemekkeen jälkeen virtauksen alapuolelle on aivan kylmä. Kannattaa siis etsiä erilaisia muodostumia tasaisesta rantaviivasta, koska ne yleensä keräävät lämpimämpää vettä.

Kala ei ole aina poterossa

Samasta syystä kala ei aina ole niin herkullisen näköisessä poterossa, vaan rannassa virtauksen alapuolella, jonne lämmin vesi virtaa. Jos sinulla on mahdollisuus, kannattaa ajaa ajoittain veneellä niin lähelle rantaa kuin pääsee, jotta voi huomata lämpimän veden virtausalueet.

Kohti lahtialueita

Isot matalat lahdet keräävät myös keväisin meritaimenia. Lahdet lämpiävät nopeammin, ja sisälle lahteen kulkee 3-4 metriä syvä väylä, ja kalastettavalla alueella on vettä enemmän kuin näkösyvyys, on meritaimen yleensä paikalla. Hyvinä meritaimen vuosina 1980 luvun lopussa ja 1990 luvun alussa saimme aina keväisin hauenkalastuksen yhteydessä meritaimenia. Lahdet virtaavat myös, joten kannattaa seurata, mitä reunaa pitkin virtaa lämmin kylmä vesi sisään ja lämmin ulos. Lahtien lämpimän veden ” purkautumisalueet” syvemmän veden läheisyydessä ovat myös paikkoja, jonne kannattaa suunnata heitto tai kaksi. Tyypillistä on myös että lahti kerää johonkin kulmaan lämpimän veden patjan. Jos näillä alueilla rannan profiili ja muodostus on optimaalista, tavoittaa sieltä myös meritaimenen.

Pohjoistuulen kirous

Pohjoisesta puhaltavat tuulet muuttavat myös meritaimen pelin luonnetta. Vitaukset vaihtavat suunta, ja usein lämpö poterot viilenevät. Mikäli alueelle on kertynyt aikaisemmin lämpimämmän veden alueita, kannattaa etsiä ulosvirtauksia, koska ne myös vaikuttavat kalan sijoittumiseen. Jos pohjoistuulella on jostai syystä myös lämmintä, tilanne ei ole niin ongelmallinen. Lämmin vesi kerääntyy aina jonnekin, se täytyy vain etsiä. Pohjoistuulella homma voi onnistua päivän tai kaksi riippuen lämpimän veden varastoista, mutta etenkin ilmojen kylmetessä, kalastus muuttuu sen jälkeen haasteelliseksi.

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Thomaksen meritaimenvinkit

Thomaksen meritaimenvinkit

 

Thomas Strandvik on Ahvenanmaalaistunut Espoosta kotoisin oleva kalastusopas. Kalastustoiminnan ohessa Thomas pyörittää myös ravintolabisnestä Ahvenanmaalla ja manner Suomessa. Kalastusalueina hänellä on Hammarudda, Maarianhamina, Vårdö, Svinö ja Lumparn.

Thomas kertoo että vuosittain hän ajaa noin 50-60 päivää merellä etupäässä keväisin ja syksyin, kalastaen haukea , meritaimenta ja ahventa. Thomaksen henkilökohtainen suosikki on meritaimen, eikä ole yllätys että miehellä on talo aivan yhden Hammaruddan meritaimen hotspotin rannalla. Kävellen matkaa otti paikoille kertyy huimat 150 metriä.

Meritaimenen liikkeistä syksyllä mies kertoo seuraavaa;

” Yleensä meritaimen tulee Maarianhaminan ja Hammaruddan rannoille loka-marraskuun vaihteessa, kun merivesi on viilennyt noin 10 asteeseen. Ensimmäiset laumat tulevat mantereen kärkiin ja mannerta lähellä olevien puusaarten reunoihin. Ensimmäisiltä paikoilta kalat siirtyvät kohti mannerta, kunnes vesien viilettyä noin viiteen asteeseen kaloja tavoittaa enää mantereen reunoista. Kylmän veden aikaan meritaimen hakeutuu usein suojan puoleisiin rantoihin tai tuulen ja tyynen rajoihin. Kalat talvehtivat mantereen reunassa, ja keväällä niitä tavoittaa usein sisälahdista, samoilta paikoilta missä hauet viihtyvät.”

Thomas tarjoilee meritaimenelle kaiken tyyppisiä uistimia, kuitenkin sillä ajatuksella, että kylmässä vedessä suositaan maltillisimmin uivia runkoja. Suosikkiuistimia ovat Abu Hammer 20 gr, Vicke , ja Vixen.

Kaloja kohti

Koska olemme liikkeellä marraskuun alussa, suunnistaa Thomas Maarianhaminan kärkien kärkeen, eli Langneskärin eteläkärkeen Maarianhaminan eteläpuolella. Thomaksen mukaan ensimmäiset parvet pysähtyvät kuulemma sinne, joten aloitamme kalastuksen sieltä. Jo muutaman minuutin jälkeen näemme mittakalan hypyn eteläkärjen matalikon kuohassa, mutta emme saa tapahtumia uistimiin. Eteläkärjestä siirrymme navakalta kaakkoistuulelta suojaan Lagneskärin länsireunalle, josta Thomaksen mukaan on usein löytynyt useamman kalan laumoja. Eikä aikaakaan, kun hieman alle mitallinen meritaimen paukauttaa uistimeeni. Tämän jälkeen Juuso nostaa veneeseen nopeassa tahdissa kaksi kalaa, ja peli on avattu kunnolla.

Pyörimme pari tuntia Lagneskärin länsireunalla, ja veneeseen nousee seitsemän meritaimenta. Tämän jälkeen on kohtuullista todeta että oppaan näkemys kalojen paikasta osui tismalleen oikeaan. Vaikka kalat ovat etupäässä pieniä, tässä kohtaa määrä kuitenkin korvaa laadun. Thomas kertoo että on varsin tyypillistä että kaloja löytyy laumoissa, ja kun löytää yhden, kannattaa paikkaa kalastaa huolella. Haittapuolena on että laumoissa liikkuvat kalat ovat kuulemma usein pienempiä, mutta seasta saattaa löytyä joku paremmankin kokoinen.

Seuraavaan paikkaan

Seuraavana kohteena on Klovikenin reuna Maarianhaminan kalasatamaa vastapäätä. Thomaksen mukaan erityisesti syvän ja matalan raja kerää kaloja alkukaudesta, kun taas kohti joulua mentäessä kalat siirtyvät sisemmäksi Gregersön eteläreunaan. Kloviken- Gregesö on Thomaksen mukaan erinomaista aluetta nimenomaan myöhään syksyllä ja talvella. Parin tunnin etsinnän jälkeen tuuli alkaa häiritä kalastusta liikaa, ja suunnistamme 12m/s etelätuulen nostamassa aallokossa kohti venesatamaa.

Kevätkalastus

Kun saimme veneen laituriin, pommitin Thomasta vielä muutamilla kysymyksillä liittyen talven ja kevään kalastukseen. Talvella ja keväällä Thomaksen mukaan meritaimen liikkuu suunnilleen samoilla paikoilla. Kalan tavoittaa mantereen reunasta ja usein myös sisälahdista, samoilta paikoilta kuin hauen. Erityisesti keväällä on tyypillistä, että meritaimen hakeutuu sisälle lämpimiin lahtivesiin ravinnon perässä. Tällöin kannattaa kalastaa erityisesi lahtien sisääntulot, ja sisääntulojen edustalla olevat kärjet. Thomaksen mukaan kausi alkaa heti kun rannat vapautuvat jääpeitteestä. Yleensä puhutaan maalis- huhtikuun taitteesta. Kevätkausi jatkuu yleensä hieman toukokuun puolelle. Thomaksen mukaan

Thomaksen kuumat paikat Hammaruddassa ja Maariahaminan länsipuolella;

Stenräven; Kuuma paikka erityisesti keväällä ja talvella, pystyy kalastamaan myös rannalta.
Lillbrorskär- Gottbysund; Kuuma paikka erityisesti myöhään talvella, ja keväällä. Keväisin kalat uivat Gottbysundiin sisälle nimenomaan Lillbroskärin reunoja pitkin.
Hamnäsviken-Langnäs; Kerää kaloja ympäri vuoden. Jos kala on rannalla täältä sen on mahdollisuus tavoittaa.
Gregersö-Kloviken; Kylmän veden paikka. Parhaimmillaan loppysyksystä ja talvella.
Lagneskär; Parhaimmillaan syyskauden alettua. Lokakuun loppu ja marraskuun alku.

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Vinkit keväthauen kalastukseen

Vinkit keväthauen kalastukseen

 

Kun jääpeite hellittää Suomenlahdelta, alkaa hauenkalastajan silmissä siintämään isot haukimammat joiden avulla on hyvä mahdollisuus petrata haukiennätystä uusiin lukemiin. Itse olen huomannut että kudulle nousevan kalan tavoittaminen voi olla ajoittain todella haasteellista ja se kysyykin kalastajalta usein hieman erilaista lähestymistapaa tilanteeseen. Keväthauki on ajoittain todella passiivinen ja makaa kuono turpeessa vaikka innokas kalamies tarjoilee kaiken mahdollisen ja käy läpi koko temppukokoelmansa. Keväällä kannattaakin pitää mielessä kalan viretila ja yrittää sovittaa oma kalastustapa vallitsevaan tilanteeseen.

Mistä ja miten ?

Jokainen vähänkin asiaa harrastanut kalastaja tietää vesiltään ainakin yhden kutukaislikon jota on käyty pommittamassa edellisen vuosien aikana ajoittain jopa hyvin tuloksin. Heti jäiden lähdön jälkeen kaislikko saattaa vielä olla aivan tyhjä satunnaisia kaloja lukuun ottamatta. Kalastajan kannattaakin miettiä kalojen kulkureittejä ja pyrkiä sovittamaan oma kalastus näitä reittejä mukailevaksi. Olen vuosien varrella tehnyt asiaan liittyen paljon havaintoja esitän tässä artikkelissa näkemyksiä myös asiaan vielä paremmin vihkiytyneiltä kalamiehiltä.

Käyn tässä artikkelissa läpi myös uittamisen tekniikkaa ja niitä uistinvalintoja joilla itse olen saanut tulosta. Kevätkalastuksen viehätys on siinä että suuri määrä isoja haukia liikkuu samaan aikaan samoilla paikoilla. Jäiden lähdön jälkeen niitä ohjaavat lisääntymisen tarve ja sen jälkeen syönnöskäyttäytyminen.

Nousupolut ja pysähdyspaikat

Heti jäiden lähdettyä hauki aloittaa vaelluksen kohti kutukaislikoita. Olen huomannut että kalat nousevat mielellään tiettyjä ”polkuja” pitkin, joihin ne myös pysähtyvät odottamaan varsinaisen kudun käynnistymistä. Polku on yleensä lahteen johtava syvempi ura tai kanjoni pohjassa, jota pitkin kalan on helppo uida ja pysähtyä välillä. Uran ei tarvitse olla kovinkaan paljon muuta aluetta syvempi, vaan jopa puolen metrin ero saattaa hyvin riittää. Tämän tyyppiset väylät keräävät kaloja ja ne kannattaakin kalastaa huolellisesti.

Paikat hieman ennen kutua

Yleensä tässä vaiheessa veden lämpötila on viisi astetta tai vähemmän ja kalat löytyvä kolmen- viiden metrin syvyysalueilta. Jos lahteen ei nouse selkeää ”polkua”, täytyy kalastajan ajelehtia lahden poikki ja kalastella sopivalla syvyysalueella. Potentiaalisia paikkoja kalastukseen ovat myös pysähdyspaikat. Näitä paikkoja löytyy esimerkiksi lahteen johtavan salmen sisäpuolelta, kohdasta jossa lahti laajenee leveämmäksi. Jos lahti on kapea ja pitkulainen kannattaa kalastus panostaa nimenomaan keskelle väylää, syvimpään paikkaan. Jos lahdessa on monttu, jossa on metrin tai kaksi enemmän vettä, on se myös potentiaalinen pysähdyspaikka. Kaislikon edustalla olevan penkan taitekohta, jossa rinne taittuu tasamatalaan, on myös kokeilemisen arvoinen paikka. Heti jäiden lähdön jälkeen kala on vielä suhteellisen aktiivista ja saalista saattaa saada hyvinkin. Kalan vaellustarve pitää sen jollain tavalla liikkeessä ja kalamiehen mahdollisuudet sen myötä ovat hyvät.

Melkein kudulla, mutta ei ihan

Seuraavassa vaiheessa kalat ovat nousseet jo kohtalaisen lähelle kaislikkoa ja odottavat starttia kudulle yleensä maksimissaan kolmen metrin syvyysalueella. Veden lämpötila on viisi astetta tai hieman päälle ja kalan houkuttaminen siiman päähän on entistäkin vaikeampaa. Kalat makaavat pohjassa ja ovat keskittyneitä tulevaan hääjuhlaan. Tässä kohtaa kaloja saattaa tavoittaa koko kutukaislikon leveydeltä, joten aluetta kannattaa kalastaa laajasti. Joissain tilanteissa olen kuitenkin saanut useita yli viisikiloisia kaloja suunnilleen samasta reiästä noin kaksi ja puolimetrisestä vedestä. Silloin on ollut kyseessä kapea lahti ja kalat ovat maanneet lahden syvimmässä kohdassa.

Miten huijataan passiivinen kutuhauki ?

Ennen kutua hauki ei juurikaan syönnöstä. Pyydetyt kalat ovat yleensä matojen peitossa, joten ne ovat maanneet paikoillaan useita päiviä. Ne harvat kalat jotka olen avannut, ovat olleet ainoastaan kututuotteiden täyttämiä ja ruuansulatuskanavat ovat olleet aivan tyhjiä. Kalojen mielessä on lähestyvä lisääntyminen eikä vatsan täyttäminen. Kalastajan kannattaa huomioida että lähestyvä kutu muuntaa kalan viretilan pari pykälää passiivisemmaksi kuin normaalitilanteessa. Käytännössä se tarkoittaa maltillisempaa ja hidastempoisempaa kalastusta kuin aktiivisesti syönnöstävän kalan kanssa. Listaan oheen muutaman nyrkkisäännön, jotka kannattaa muistaa, jos hyväksi tiedetyssä paikassa ei tapahtumia ala kuulumaan.

1) Uita uistinta hitaasti. Pidä mukana sellaisia malleja joita pysty uittamaan aivan ”dead slow”välillä pysäytellen ja taukoja pitäen. Uistimen ominaisuuksien lisäksi kannattaa kiinnittää esimerkikiksi siiman paksuuteen, joka vaikuttaa huomattavasti uistimen vajoamisnopeuteen. Jos pystyt, käytä paikallaan leijuvia uistimia, joita voit pitää jopa täysin paikallaan. Hidas uitto vaatii hermoja ja uskoa kalastuspaikkaan, joten se kannattaa säästää sellaisiin paikkoihin, joissa usko on todella kova. Hitaan uiton logiikkaan liittyy myös uistimen saaminen aivan kalan nenän eteen, pitäminen sen siinä mahdollisimman kauan ja houkutteleminen iskuun. Loppujen lopuksi kyse ei ole hauen syönnöstämisestä ja ravinnon tarpeesta vaan iskurefleksin laukaisemisesta.

2) Käytä suhteellisen pieniä uistimia. Keväällä kannattaa jättää isoimmat halot mielestäni kotiin ja tarjoilla uistimia, jotka ovat kooltaan 12-15 cm. Joissain tilanteessa olen mennyt jopa kymmensenttisiin, jotta olen saanut siiman kireäksi. Passiivinen kala, jolla on mätilasti sisällä, ei yleensä jaksa innostua kiloisen lahnan kokoisista tarjouksista, vaan saattaa käydä rokottamassa ohi uivaa suppulaa.

3) Panosta tummiin ja vaatimattomiin väreihin. Passiivinen kala ei jaksa innostua voimakkaasti ympäristöstä erottuvista uistimista. Parhaat tulokset olen saanut hyvin maltillisilla uistinpinnoilla. Voimakkaasti peilaavat hopeiset tai vastaavat pinnat kannatta unohtaa kokonaan ja keskittyä peilaavista pinnoista kultaan ja kupariin. Itse suosin keväällä passiiviselle kalalle peilaamattomia mattapintoja ja tummia värejä. Jos käytän kirkkaita ärsykevärejä tai voimakasta valkoista, pienennän uistimen kokoa selkeästi.

Todella passiiviselle kalalle kalastaja joutuu ottamaan käyttöön kaikki passiivisen kalastuksen elementit. Uistinta pitää uittaa erittäin hitaasti ja käytetään pieniä ja maltillisesti väritettyjä uistimia. Kalan aktiivisuustasosta saat tietoa Kalagurun blogin artikkelista ” Kalan aktiivisuustasot ja uistinvalinnat”. Viehesuositukset löydät Kalagurusta. Voit käyttää suositeltuja väriyhdistelmiä, mutta käytä pienempiä uistinkokoja.

Lisääntymään

Lämmin kevätaurinko saa hauen nousemaan kutupuuhiin. Kutu käynnistyy kun veden lämpötila on noussut reilusti päälle viiden asteen. Itsen olen usein ollut todistamassa tapahtumaa noin seitsemän- kahdeksan asteisessa vedessä. Yleensä kalastaja kuulee ja näkee mulinan kaislikossa, mutta sinne sekaan on aivan turha tarjoilla uistinta. Kalojen huomio on aivan jossain muualla eikä ohi viipottava uistin jaksa kiinnostaa kaloja tippaakaan. Jos kuitenkin haluaa kalastaa kudun alla olevaa lahtea, kannattaa kokeilla kaloja, jotka ovat vielä lähtötelineissä kaislikon ulkopuolella. Isoimmat kalat kutevat kuitenkin viimeiseksi joten sieltä voi tavoittaa todellisen haukimamman. Huomattava on että eri lahdet ovat kudun alla eri aikaan, joten naapurilahdessa tilanne saattaa olla aivan erilainen. Kutu kestää lahdissa yleensä viikon tai kaksi, jonka jälkeen pitkään paastonneet hääjuhlijat siirtyvät pitopöytien ääreen.

Haukien pitopöydät

Veden lämpötilan lähennellessä kymmentä astetta on lisääntyminen suoritettu ja kalojen on aika siirtyä korvaamaan menetettyä painoa. Alkaa vuoden kiivain syöntijakso, jolloin oikea-aikaisella kalastajalla on mahdollisuus saada todella hienoja kaloja. Olen huomannut että kalat saattavat siirtyä pois kutulahdesta, hakien paikkoja jonne isot särkikalaparvet nousevat kutemaan. Joissain lahdissa särkikalat kutevat samoihin lahtiin kuin hauet, joten hauet pääsevät täyttämään vatsaa varsin pienellä vaivalla.

Kohti särkikalojen kutulahtia

Jotkut lahdet, joista on saattanut saada hyvin tapahtumia ennen kutua, tyhjenevät kuin salamaniskusta. Tilannetta tarkkailleena olen huomannut että hauet saattavat kutea usein lahtiin joissa on varsin lyhyt kaislavyöhyke ennen rantaa. Hauelle kudun onnistumiseen riittää tuuhea pohjakasvillisuus johon mätimunat pystyvät kiinnittymään. Toki Hauki kutee myös rantoihin joissa on pitkä kaislavyöhyke, mutta olen huomannut että hauki ei ole kutupaikan suhteen niin tarkka kuin esimerkiksi särkikalat. Särkikalat tuntuvat vaativan pitkän kaislavyöhykkeen ennen kuin ne innostuvat kutupuuhiin. Hyvässä särkikalojen kutupaikassa saattaa olla parikymmentä metriä pitkä matala kaislavyöhyke rannan ulkopuolella. Juuri näihin paikkoihin hauki nousee syönnöstämään kun omat kutupuuhat on saatettu onnellisesti päätökseen.

Etsi lahnojen kutulahtia

Jos tiedät lahnan kutupaikkoja, kannattaa niitä kiertää lahnan kudun aikaan aktiivisesti, koska niiden edustalla väijyy todellisia jättiläisiä.
Hauen kevätkalastus päättyy mielestäni särkikalojen kutuun. Silloin ollaan merialueilla yleensä toukokuun viimeisellä viikolla. Kun särkikalat kudun jälkeen hajaantuvat saaristoon, hajottavat ne samalla isojen haukien keskittymät.

Muuttuvat olosuhteet ja niiden vaikutus

Keväällä suurin kudun etenemiseen vaikuttava asia on lämpötila ja sen muutokset. Hauen mäti vaatii kypsyäkseen tietyn lämpötilan, joten kylmä kevät lykkää kutua, kun taas pidempi lämpöjakso saattaa viedä koko tapahtuman läpi hyvinkin nopeasti. On myös tullut tilanteita, jolloin hyvin liikkeelle lähtenyt kututapahtuma on pysähtynyt vesien äkillisesti viilennyttyä muuttuneiden sääolosuhteiden johdosta. Myös Suomenlahden päälle pysähtynyt korkeapaine tekee joskus kalastajan elämän haasteelliseksi. Vaikka kututapahtuma etenee hyvin, on kalojen viretila uistimien suhteen varsin passiivinen ja laittaa kalamiehen kärsivällisyyden koetukselle. Näissä tilanteissa kannattaa muistaa nyrkkisäännöt ja yrittää löytää niistä lääkkeitä vaikean tilanteen taklaamiseksi.

Toisinaan voimakkaan ilmanpaineen nousun yhteydessä kalat saattavat olla todella aktiivisia, ja hakea nimenomaan todella räikeitä uistimia. Yleensä kovaa ilmanpaineen nousua seuraa voimakas tuuli, joten kalastaja voi siitäkin päätellä vallitsevaa tilannetta. Voimakas tuuli matalapaineen saapumisen yhteydessä nostaa yleensä vettä, jolloin kylmä alusvesi nousee jo lupaavasti lämmenneisiin kutupaikkoihin. Näissä tilanteissa kalastajalla on taas pohdinnan paikka ja kannattaa hakea uutta lähestymistapaa.

Vapauta suurhauki oikein

Kalastaja joka liikkuu kutuun valmistautuvien haukien perässä, on omalta osaltaan vastuussa kannan säilymisestä. Kevätkalastus on juuri suurien kalakeskittymien takia erittäin mielenkiintoista, mutta kalakannan säilyvyyden kannalta siihen liittyy paljon uhkia. Kalastaja, joka koukuttaa päivän aikana useita mätilastissa olevia haukimammoja, on myös vastuussa siitä että kala pääsee jatkamaan sukuaan. Suosikaa siis väkäsettömiä koukkuja, ja vapauttakaa kala mieluummin veneen laidan ulkopuolella. Jos saalis pitää ehdottomasti punnita, nostakaa kala veneeseen varovasti ja käyttäkää punnituspussia tai punnitkaa kala haavissa. Omatekoisen toimivan punnituspussin saa Ikean kassista, leikkaamalla molemmat päädyt auki siten, että metrin kala ei joudu liian mutkalle.

Kalaa kuvatessa kalaa pitää kannatella kaksin käsin, eikä missään vaiheessa saa nostaa kalaa kiduksista. Kun toimitaan oikein, saadaan kala hyvävoimaisena veteen. Pyörryksissä olevaa kalaa ei saa missään nimessä päästää vajoamaan pohjaan, vaan on varmistettava, että se pääsee omin voimin liikkeelle. Joissain tilanteissa kalaa pitää liikutella hitaasti edestakaisin, että se saa vettä kiduksiinsa. Oikein käsiteltynä kala pääsee toimittamaan luonnon sille varaamaa tehtävää.

Nautinnollisia kalastushetkiä kaikille !

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

Ahvenanmaan meritaimenprojekti

Ahvenanmaan meritaimenprojekti

 

Ahvenanmaa on varmasti saalisvarmin meritaimenen kalastuspaikka Suomen rajojen sisäpuolella. Pitkäjänteinen istutustyö on pitänyt kannat kunnossa ja saalista on tullut hyvin, joskus jopa erinomaisesti. Koska saarimaakunta elää kalastusmatkailusta, on siellä päätetty tehdä asiat vieläkin paremmin, ja oppia on haettu eteläiseltä Itämereltä, Gotlannista.

Gotlannin kanta

Gotlannin meritaimenkanta on oma pieni erikoisuutensa Itämeren lajistossa. Saaren ympärillä parveilevat kalat ovat sen omien pikku jokien, ja purojen tuotantoa. Jostain syystä ne eivät vaella Itämerellä, vaan pysyvät saaren tuntumassa syönnöstämässä, ja nousevat aina kutemaan Gotlannin jokiin ja puroihin.

Gotlannin kannan paikallisuudesta innostuneena Ingmar ”Pingo” Eriksson päätti vuonna 2005 tuoda Gotlannista hedelmöitettyjä mätimunia Ahvenanmaalle. Ajatuksena oli pyrkiä luomaan Ahvenanmaalle oma meritaimenkanta samaan tapaan kuin Gotlannissa.

Alku aina hankalaa

Pingon ajatus ja tavoitteet herättivät suurta vastustusta ja Gotlantilaiset eivät heti lämmenneet ajatukselle. Pelkona oli kantojen sekoittuminen, ja Gotlannin kannan geneettisen perimän katoaminen. Asioiden perinpohjaisen selvittelyn ja useiden lausuntojen jälkeen, saatiin kuitenkin Gotlannin maanomistajat myötämielisiksi, ja vuonna 2006 emokalojen lypsäminen voitiin aloittaa.

Perusajatus oli hedelmöittää mätimunat Gotlannissa, ja tuoda hedelmöitetyt mätimunat edelleen haudottavaksi Ahvenanmaalle. Operaatiota yritettiin kahdesti, ja vasta toisella kerralla saatiin riittävä määrä hedelmöitettyjä mätimunia haudottavaksi Ahvenanmaalle.

Mädistä kuoriutuneet istutettiin neljään eri puroon ympäri Ahvenanmaata. Toimenpide vaati paljon työtä, sillä purot piti ensin kunnostaa meritaimenelle sopivaksi. Neljään puroon istutetut pikkutaimenet kuitenkin menestyivät ja lähtivät merivaellukselle.

Hyviä tuloksia

Ahvenanmaalla on seurattu istutuspurojen elämää silmä kovana jo usean vuoden ajan. Häähumuja on vietetty säännöllisesti tyypillisten vieraiden ollessa kahden- kolmen kilon luokkaa. Juhlimassa on ollut isompiakin kaloja aina kuuteen kiloon saakka, mutta vahva epäilys on että ne eivät ole alkuperältään Gotlannista. Biologin mukaan meressä olevat meritaimenet ”haistavat” joessa olevat kutupuuhat, ja rientävät mukaan hauskanpitoon.

Syksyllä 2012 saatiin puroihin kutemaan ensimmäistä Ahvenanmaan omaa vuosiluokka, eli kaloja, jotka olivat kuoriintuneet luonnonkudusta Ahvenanmaalla. Kesäkuun lopussa 2013 puroissa oli havaittavissa suuria määriä smoltteja, jotka olivat peräisin edellisen syksyn kudusta. Määrät olevat kuulemma niin runsaita että sähkökalastusta ei kudun onnistumisen todentamiseen tarvittu.

Voidaan siis todeta että alkusysäys uuden kannan luomiselle on annettu, ja mahdollisuuden oman luonnonkannan luomiseen ovat olemassa. Turvallisuussyistä istutuspaikat ovat salaisia, ja niiden edustalla olevat alueet ovat rauhoitettuja kalastukselta. Pingo Erikssonin mukaan Ahvenanmaalla olisi mahdollista valjastaa kymmenkunta puroa poikastuotantoon, mikäli nykyisestä kokeilusta saadaan hyviä tuloksia. Saalismäärät Ahvenanmaalla ovat olleet lievässä nousussa viime vuosina, joten voidaan olettaa että ainakin lievää vaikutusta kantojen kasvuun on saatu aikaiseksi.

Pingon mukaan perinteisen kannan ja Gotlannin meritaimenen erottaa silmällä, koska Gotlantilaiset ovat paljon ilkeämmän näköisiä. Ilkeä meritaimen siiman päässä on mielikuva, joka saa jokaisen kalastajan mielikuvituksen laukkaamaan. Syksyllä 2016 kunnostetut purot olivat ajoittain turvoksissa kutevia kaloja. Näyttää vahvasti siltä, että Ahvenanmaan projekti oman meritaimen kannan luomiseksi on onnistunut.

 

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit