Vinkit keväthauen kalastukseen

Vinkit keväthauen kalastukseen

 

Kun jääpeite hellittää Suomenlahdelta, alkaa hauenkalastajan silmissä siintämään isot haukimammat joiden avulla on hyvä mahdollisuus petrata haukiennätystä uusiin lukemiin. Itse olen huomannut että kudulle nousevan kalan tavoittaminen voi olla ajoittain todella haasteellista ja se kysyykin kalastajalta usein hieman erilaista lähestymistapaa tilanteeseen. Keväthauki on ajoittain todella passiivinen ja makaa kuono turpeessa vaikka innokas kalamies tarjoilee kaiken mahdollisen ja käy läpi koko temppukokoelmansa. Keväällä kannattaakin pitää mielessä kalan viretila ja yrittää sovittaa oma kalastustapa vallitsevaan tilanteeseen.

Mistä ja miten ?

Jokainen vähänkin asiaa harrastanut kalastaja tietää vesiltään ainakin yhden kutukaislikon jota on käyty pommittamassa edellisen vuosien aikana ajoittain jopa hyvin tuloksin. Heti jäiden lähdön jälkeen kaislikko saattaa vielä olla aivan tyhjä satunnaisia kaloja lukuun ottamatta. Kalastajan kannattaakin miettiä kalojen kulkureittejä ja pyrkiä sovittamaan oma kalastus näitä reittejä mukailevaksi. Olen vuosien varrella tehnyt asiaan liittyen paljon havaintoja esitän tässä artikkelissa näkemyksiä myös asiaan vielä paremmin vihkiytyneiltä kalamiehiltä.

Käyn tässä artikkelissa läpi myös uittamisen tekniikkaa ja niitä uistinvalintoja joilla itse olen saanut tulosta. Kevätkalastuksen viehätys on siinä että suuri määrä isoja haukia liikkuu samaan aikaan samoilla paikoilla. Jäiden lähdön jälkeen niitä ohjaavat lisääntymisen tarve ja sen jälkeen syönnöskäyttäytyminen.

Nousupolut ja pysähdyspaikat

Heti jäiden lähdettyä hauki aloittaa vaelluksen kohti kutukaislikoita. Olen huomannut että kalat nousevat mielellään tiettyjä ”polkuja” pitkin, joihin ne myös pysähtyvät odottamaan varsinaisen kudun käynnistymistä. Polku on yleensä lahteen johtava syvempi ura tai kanjoni pohjassa, jota pitkin kalan on helppo uida ja pysähtyä välillä. Uran ei tarvitse olla kovinkaan paljon muuta aluetta syvempi, vaan jopa puolen metrin ero saattaa hyvin riittää. Tämän tyyppiset väylät keräävät kaloja ja ne kannattaakin kalastaa huolellisesti.

Paikat hieman ennen kutua

Yleensä tässä vaiheessa veden lämpötila on viisi astetta tai vähemmän ja kalat löytyvä kolmen- viiden metrin syvyysalueilta. Jos lahteen ei nouse selkeää ”polkua”, täytyy kalastajan ajelehtia lahden poikki ja kalastella sopivalla syvyysalueella. Potentiaalisia paikkoja kalastukseen ovat myös pysähdyspaikat. Näitä paikkoja löytyy esimerkiksi lahteen johtavan salmen sisäpuolelta, kohdasta jossa lahti laajenee leveämmäksi. Jos lahti on kapea ja pitkulainen kannattaa kalastus panostaa nimenomaan keskelle väylää, syvimpään paikkaan. Jos lahdessa on monttu, jossa on metrin tai kaksi enemmän vettä, on se myös potentiaalinen pysähdyspaikka. Kaislikon edustalla olevan penkan taitekohta, jossa rinne taittuu tasamatalaan, on myös kokeilemisen arvoinen paikka. Heti jäiden lähdön jälkeen kala on vielä suhteellisen aktiivista ja saalista saattaa saada hyvinkin. Kalan vaellustarve pitää sen jollain tavalla liikkeessä ja kalamiehen mahdollisuudet sen myötä ovat hyvät.

Melkein kudulla, mutta ei ihan

Seuraavassa vaiheessa kalat ovat nousseet jo kohtalaisen lähelle kaislikkoa ja odottavat starttia kudulle yleensä maksimissaan kolmen metrin syvyysalueella. Veden lämpötila on viisi astetta tai hieman päälle ja kalan houkuttaminen siiman päähän on entistäkin vaikeampaa. Kalat makaavat pohjassa ja ovat keskittyneitä tulevaan hääjuhlaan. Tässä kohtaa kaloja saattaa tavoittaa koko kutukaislikon leveydeltä, joten aluetta kannattaa kalastaa laajasti. Joissain tilanteissa olen kuitenkin saanut useita yli viisikiloisia kaloja suunnilleen samasta reiästä noin kaksi ja puolimetrisestä vedestä. Silloin on ollut kyseessä kapea lahti ja kalat ovat maanneet lahden syvimmässä kohdassa.

Miten huijataan passiivinen kutuhauki ?

Ennen kutua hauki ei juurikaan syönnöstä. Pyydetyt kalat ovat yleensä matojen peitossa, joten ne ovat maanneet paikoillaan useita päiviä. Ne harvat kalat jotka olen avannut, ovat olleet ainoastaan kututuotteiden täyttämiä ja ruuansulatuskanavat ovat olleet aivan tyhjiä. Kalojen mielessä on lähestyvä lisääntyminen eikä vatsan täyttäminen. Kalastajan kannattaa huomioida että lähestyvä kutu muuntaa kalan viretilan pari pykälää passiivisemmaksi kuin normaalitilanteessa. Käytännössä se tarkoittaa maltillisempaa ja hidastempoisempaa kalastusta kuin aktiivisesti syönnöstävän kalan kanssa. Listaan oheen muutaman nyrkkisäännön, jotka kannattaa muistaa, jos hyväksi tiedetyssä paikassa ei tapahtumia ala kuulumaan.

1) Uita uistinta hitaasti. Pidä mukana sellaisia malleja joita pysty uittamaan aivan ”dead slow”välillä pysäytellen ja taukoja pitäen. Uistimen ominaisuuksien lisäksi kannattaa kiinnittää esimerkikiksi siiman paksuuteen, joka vaikuttaa huomattavasti uistimen vajoamisnopeuteen. Jos pystyt, käytä paikallaan leijuvia uistimia, joita voit pitää jopa täysin paikallaan. Hidas uitto vaatii hermoja ja uskoa kalastuspaikkaan, joten se kannattaa säästää sellaisiin paikkoihin, joissa usko on todella kova. Hitaan uiton logiikkaan liittyy myös uistimen saaminen aivan kalan nenän eteen, pitäminen sen siinä mahdollisimman kauan ja houkutteleminen iskuun. Loppujen lopuksi kyse ei ole hauen syönnöstämisestä ja ravinnon tarpeesta vaan iskurefleksin laukaisemisesta.

2) Käytä suhteellisen pieniä uistimia. Keväällä kannattaa jättää isoimmat halot mielestäni kotiin ja tarjoilla uistimia, jotka ovat kooltaan 12-15 cm. Joissain tilanteessa olen mennyt jopa kymmensenttisiin, jotta olen saanut siiman kireäksi. Passiivinen kala, jolla on mätilasti sisällä, ei yleensä jaksa innostua kiloisen lahnan kokoisista tarjouksista, vaan saattaa käydä rokottamassa ohi uivaa suppulaa.

3) Panosta tummiin ja vaatimattomiin väreihin. Passiivinen kala ei jaksa innostua voimakkaasti ympäristöstä erottuvista uistimista. Parhaat tulokset olen saanut hyvin maltillisilla uistinpinnoilla. Voimakkaasti peilaavat hopeiset tai vastaavat pinnat kannatta unohtaa kokonaan ja keskittyä peilaavista pinnoista kultaan ja kupariin. Itse suosin keväällä passiiviselle kalalle peilaamattomia mattapintoja ja tummia värejä. Jos käytän kirkkaita ärsykevärejä tai voimakasta valkoista, pienennän uistimen kokoa selkeästi.

Todella passiiviselle kalalle kalastaja joutuu ottamaan käyttöön kaikki passiivisen kalastuksen elementit. Uistinta pitää uittaa erittäin hitaasti ja käytetään pieniä ja maltillisesti väritettyjä uistimia. Kalan aktiivisuustasosta saat tietoa Kalagurun blogin artikkelista ” Kalan aktiivisuustasot ja uistinvalinnat”. Viehesuositukset löydät Kalagurusta. Voit käyttää suositeltuja väriyhdistelmiä, mutta käytä pienempiä uistinkokoja.

Lisääntymään

Lämmin kevätaurinko saa hauen nousemaan kutupuuhiin. Kutu käynnistyy kun veden lämpötila on noussut reilusti päälle viiden asteen. Itsen olen usein ollut todistamassa tapahtumaa noin seitsemän- kahdeksan asteisessa vedessä. Yleensä kalastaja kuulee ja näkee mulinan kaislikossa, mutta sinne sekaan on aivan turha tarjoilla uistinta. Kalojen huomio on aivan jossain muualla eikä ohi viipottava uistin jaksa kiinnostaa kaloja tippaakaan. Jos kuitenkin haluaa kalastaa kudun alla olevaa lahtea, kannattaa kokeilla kaloja, jotka ovat vielä lähtötelineissä kaislikon ulkopuolella. Isoimmat kalat kutevat kuitenkin viimeiseksi joten sieltä voi tavoittaa todellisen haukimamman. Huomattava on että eri lahdet ovat kudun alla eri aikaan, joten naapurilahdessa tilanne saattaa olla aivan erilainen. Kutu kestää lahdissa yleensä viikon tai kaksi, jonka jälkeen pitkään paastonneet hääjuhlijat siirtyvät pitopöytien ääreen.

Haukien pitopöydät

Veden lämpötilan lähennellessä kymmentä astetta on lisääntyminen suoritettu ja kalojen on aika siirtyä korvaamaan menetettyä painoa. Alkaa vuoden kiivain syöntijakso, jolloin oikea-aikaisella kalastajalla on mahdollisuus saada todella hienoja kaloja. Olen huomannut että kalat saattavat siirtyä pois kutulahdesta, hakien paikkoja jonne isot särkikalaparvet nousevat kutemaan. Joissain lahdissa särkikalat kutevat samoihin lahtiin kuin hauet, joten hauet pääsevät täyttämään vatsaa varsin pienellä vaivalla.

Kohti särkikalojen kutulahtia

Jotkut lahdet, joista on saattanut saada hyvin tapahtumia ennen kutua, tyhjenevät kuin salamaniskusta. Tilannetta tarkkailleena olen huomannut että hauet saattavat kutea usein lahtiin joissa on varsin lyhyt kaislavyöhyke ennen rantaa. Hauelle kudun onnistumiseen riittää tuuhea pohjakasvillisuus johon mätimunat pystyvät kiinnittymään. Toki Hauki kutee myös rantoihin joissa on pitkä kaislavyöhyke, mutta olen huomannut että hauki ei ole kutupaikan suhteen niin tarkka kuin esimerkiksi särkikalat. Särkikalat tuntuvat vaativan pitkän kaislavyöhykkeen ennen kuin ne innostuvat kutupuuhiin. Hyvässä särkikalojen kutupaikassa saattaa olla parikymmentä metriä pitkä matala kaislavyöhyke rannan ulkopuolella. Juuri näihin paikkoihin hauki nousee syönnöstämään kun omat kutupuuhat on saatettu onnellisesti päätökseen.

Etsi lahnojen kutulahtia

Jos tiedät lahnan kutupaikkoja, kannattaa niitä kiertää lahnan kudun aikaan aktiivisesti, koska niiden edustalla väijyy todellisia jättiläisiä.
Hauen kevätkalastus päättyy mielestäni särkikalojen kutuun. Silloin ollaan merialueilla yleensä toukokuun viimeisellä viikolla. Kun särkikalat kudun jälkeen hajaantuvat saaristoon, hajottavat ne samalla isojen haukien keskittymät.

Muuttuvat olosuhteet ja niiden vaikutus

Keväällä suurin kudun etenemiseen vaikuttava asia on lämpötila ja sen muutokset. Hauen mäti vaatii kypsyäkseen tietyn lämpötilan, joten kylmä kevät lykkää kutua, kun taas pidempi lämpöjakso saattaa viedä koko tapahtuman läpi hyvinkin nopeasti. On myös tullut tilanteita, jolloin hyvin liikkeelle lähtenyt kututapahtuma on pysähtynyt vesien äkillisesti viilennyttyä muuttuneiden sääolosuhteiden johdosta. Myös Suomenlahden päälle pysähtynyt korkeapaine tekee joskus kalastajan elämän haasteelliseksi. Vaikka kututapahtuma etenee hyvin, on kalojen viretila uistimien suhteen varsin passiivinen ja laittaa kalamiehen kärsivällisyyden koetukselle. Näissä tilanteissa kannattaa muistaa nyrkkisäännöt ja yrittää löytää niistä lääkkeitä vaikean tilanteen taklaamiseksi.

Toisinaan voimakkaan ilmanpaineen nousun yhteydessä kalat saattavat olla todella aktiivisia, ja hakea nimenomaan todella räikeitä uistimia. Yleensä kovaa ilmanpaineen nousua seuraa voimakas tuuli, joten kalastaja voi siitäkin päätellä vallitsevaa tilannetta. Voimakas tuuli matalapaineen saapumisen yhteydessä nostaa yleensä vettä, jolloin kylmä alusvesi nousee jo lupaavasti lämmenneisiin kutupaikkoihin. Näissä tilanteissa kalastajalla on taas pohdinnan paikka ja kannattaa hakea uutta lähestymistapaa.

Vapauta suurhauki oikein

Kalastaja joka liikkuu kutuun valmistautuvien haukien perässä, on omalta osaltaan vastuussa kannan säilymisestä. Kevätkalastus on juuri suurien kalakeskittymien takia erittäin mielenkiintoista, mutta kalakannan säilyvyyden kannalta siihen liittyy paljon uhkia. Kalastaja, joka koukuttaa päivän aikana useita mätilastissa olevia haukimammoja, on myös vastuussa siitä että kala pääsee jatkamaan sukuaan. Suosikaa siis väkäsettömiä koukkuja, ja vapauttakaa kala mieluummin veneen laidan ulkopuolella. Jos saalis pitää ehdottomasti punnita, nostakaa kala veneeseen varovasti ja käyttäkää punnituspussia tai punnitkaa kala haavissa. Omatekoisen toimivan punnituspussin saa Ikean kassista, leikkaamalla molemmat päädyt auki siten, että metrin kala ei joudu liian mutkalle.

Kalaa kuvatessa kalaa pitää kannatella kaksin käsin, eikä missään vaiheessa saa nostaa kalaa kiduksista. Kun toimitaan oikein, saadaan kala hyvävoimaisena veteen. Pyörryksissä olevaa kalaa ei saa missään nimessä päästää vajoamaan pohjaan, vaan on varmistettava, että se pääsee omin voimin liikkeelle. Joissain tilanteissa kalaa pitää liikutella hitaasti edestakaisin, että se saa vettä kiduksiinsa. Oikein käsiteltynä kala pääsee toimittamaan luonnon sille varaamaa tehtävää.

Nautinnollisia kalastushetkiä kaikille !

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

Uistinvalinta ja veden väri

Uistinvalinta ja veden väri

 

Veden väri ja kirkkaus vaikuttaa yhdessä valon ominaisuuksien kanssa uistimen erottuvuuteen. Mielestäni keskeisin kysymys on veden perusväri, koska siitä riippuu miten vallitseva valon väri pääsee tunkeutumaan veteen ja edelleen uistimen pinnalle. Se myös määrittää miten valo heijastuu takaisin uistimen pinnalta ja erottuu ympäristöstään.

Kahta perusväriä

Suomessa veden värejä on kahdenlaista; vihreää ja ruskeaa. Vaikka vesi olisi kuinka kirkasta tahansa, värjää se valkoisen riittävällä syvyydellä jompaankumpaan suuntaan. Yleisesti ottaen merivesi on perusväritykseltään vihreää, pois lukien isojen jokien valuma-alueet, jotka saattavat olla ruskeita. Myös Suomenlahdella lännestä itään mentäessä muuttuu veden perusväritys asteittain hieman ruskeampaan suuntaan. Syynä on todennäköisesti Kymijoen haarat, jotka tuovat Suomenlahdelle ruskeampaa vettä.

Useimman makean veden altaat Suomessa ovat ruskean sävyisiä, vaikkakin osittain erittäin kirkkaita. Kirkkaat altaat taittavat lopuksi kuitenkin aina ruskeaan tai joissain tapauksissa vihreään. Erittäin kirkkaissa vihreissä vesistöissä on vihreä perusvärityksen merkitys hyvin pieni, käytännössä olematon.

Veden kirkkauden vaihtelut

Veden väri vaihtuu harvakseltaan, mutta veden kirkkaudessa saattaa olla eroja päivittäin. Jos veden väri vaikuttaa uistimen erottuvuuteen, niin yhtä suuri merkitys on veden kirkkaudella. Valon kanssa yhdessä veden kirkkaus vaikuttaa uistimien erottuvuuteen ja erityisesti eri metallipintojen peilaavuusominaisuuksiin.
Veden kirkkaus ja uistinvalinnat
Jos vesi on todella sameaa, suosin yleensä mattapintaisia uistimia, koska sameassa vedessä metallit eivät välttämättä peilaa ja peilatessaan ovat liian voimakkaita.. Nyrkkisääntönä on että näkösyvyyden pitää olla mieluummin lähempänä metriä, ennen kuin peilaavat metallipinnat toimivat kunnolla. ”Maitokahvissa” käytän lähes ainoastaan maalattuja viehepintoja.

Vedenkirkkauden ja valon yhteistyö

Nyrkkisääntönä on että valon väri tunkeutuu veteen suunnilleen näkösyvyyden verran. Vihreä vesi toistaa hyvin punaisen ja keltaisen valon, ja ruskea vesi ainoastaan punaisen. Suurin vaikutus sillä on silloin kun kalastetaan suhteellisen matalassa. Valon vaikutuksesta voit lukea Kalagurun blogista artikkelista ”Uistinvalinta ja valo”.

 

Ruskea vesi

Perusväritykseltään ruskea vesi toistaa parhaiten tummempia metallipintoja, kuten kuparia ja kulta/ messinkiyhdistelmiä. Kirkkaat metallipinnat ja erityisesti nikkeli, saattavat mennä mustaksi, etenkin silloin kun kalastetaan syvemmältä, tai ilman auringonvaloa. Mattametalleista mattakulta ja mattakupari muuttuvat peilaaviksi, kun valo on ja veden kirkkaus on sopiva.
Mattakulta peilaa silloin kun auringonvaloa pääsee veteen. Mattakupari muuttuu peilaavaksi pilvisellä kelillä, ja erityisesti silloin, kun valoa on vähän. Mattahopea ei juuri toistu vaan näkyy tummahkona mattapintana.
Väreistä voimakkaimmin toistuvat punaisen skaalan värit ja erityisesti punainen ja oranssi. Tummemmista sävyisä vaaleanruskea toistuu myös hyvin, johtuen osittain veden ruskeasta sävystä. Valkoinen, keltainen ja chartereuse, näkyvät vaaleina, mutta eivät toista omaa väriään ruskeasävytteisessä vedessä.

Vihreä vesi

Vihreässä vedessä toistuvat hyvin kaikki metallipinnat, veden kirkkaudesta ja valosta riippuen. Kristallinkirkas vihreä vesi toistaa parhaiten kirkkaita metalleja, kuten hopeaa ja nikkeliä. Kirkkaat metallit toistuvat sekä auringonpaisteella, että pilvisellä kelillä, kunhan kirkas metalli on valittu oikein. Hopea vaatii vähiten valoa, sen jälkeen alpakka jo lopuksi nikkeli. Markkinoilla oleva alumiini pinnoitteet toistuvat myös hyvin synkällä kelillä. parhaiten erottuvuuden huomaa, kuin uittaa uistinta vedessä. Kun vihreä vesi on himan sameampaa, auringonpaisteella toistuvat myös kulta/ messinki yhdistelmät.
Kaikki mattametallit erottuvat vihreässä vedessä, aina veden kirkkaudesta ja valaistus olosuhteista riippuen. Mattahopea muuttuu peilaavaksi valon vähentyessä, ja todella synkällä kelillä se erottuu paremmin kuin hopea, koska se ei tarvitse niin paljoa valoa erottuakseen. Kelin muuttuessa todella synkäksi, kirkkaassa vihreässä vedessä myös mattakupari muuttuu peilaavaksi.
Erottuvin väri vihreässä vedessä on valkoinen. Se heijastaa eniten valoa, ja erottuu parhaiten ympäristöstään. Myös chartereuse, keltainen ja vaaleanvihreä ovat erottuvia värejä, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Ajatukset yhteen

Ruskeasävytteisessä vedessä erottuva väriskaala on kapeampi kuin vihreässä vedessä. Koska valon aallonpituuksista johtuen punainen häviää ensin vedessä, ovat uistimet jo muutaman metrin syvyydessä harmaaskaalan eri asteita. Tällöin merkitseväksi ominaisuudeksi tulevat uistimen tummuus- vaaleus asteet ja peilaavuusominaisuudet.
Vihreässä vedessä erottuvat värit toistuvat huomattavasti syvemmälle, joten erot uistimissa ovat selkeämpiä. Kuitenkin syvemmällä kalastettaessa vihreässä vedessä ollaan saman tilanteen edessä, eli vieheet erottuvat ainoastaan harmaaskaalassa, ja erottavaksi ominaisuudeksi jää ainoastaan tummuus- vaaleusasteet ja peilaavuusominaisuudet.

 

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

Miten huijaan erittäin passiivisen kalan ?

Miten huijaan erittäin passiivisen kalan ?

Ikävän harvassa ovat ne päivät kun kalat ovat agressiivisina uistimen perässä. Syitä siihen voi olla monia, mutta passiivisen kalan harhauttamiseen lääkkeet ovat kuitenkin aina samat. Kalastajan on hyvä olla hieman hajulla kalojen mielenliikkeistä, sillä muuten kalalaatikko paistaa tyhjyyttään. Kalan aktiivisuustasoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä voit lukea Kalagurun blogista, artikkelista ”Kalan aktiivisuustasot ja uistinvalinnat”.

Kalat jurovat paikallaan

Erittäin passiivisen kalan koukuttaminen on haastavaa, ja yleisesti ottaen syyt löytyvät säätilasta tai kalojen soidinmenoista. Kalat pysyvät paikallaan eikä niitä saa kovin helposti iskemään uistimeen. Toki ne syövät, koska niiden on pakko, mutta mitään peijaisia ei veden alla vietetä. Kalastajan haaste on saada siis kala tekemään jotain sellaista mitä se ei välttämättä ole halukas tekemään. Kerron alla omat havaintoni vuosien varrelta.

1) Vieheen väri

Yleisesti ottaen passiivinen kala huijataan tummalla vieheellä. Kala ei yleensä kestä myöskään peilaavia ominaisuuksia vieheessä. Suosi siis tummia mattapintaisia vieheitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että lusikkauistimessa etupuolen olisi hyvä olla tumma, mielellään musta. Takapinta olisi hyvä olla mattapinta, ja usein myös mieluummin tumma kuin vaalea. Perusasteikko löytyy akselilta, mattahopea- mattakulta- mattakupari.

Vaapulla kalastavien kannattaa noudattaa samaa linjaa. Musta selkä ja tummat maalatut kyljet ovat antaneet tuloksia vaikeissa olosuhteissa. Samassa linjassa menevät myös haukikumit. Jigeissä tummat pinnat ilman peilaavia hileitä ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Perinteinen ”moottoriöljy” toimii, tosin joissain tilanteissa siihen joutuu vetämään tussilla vielä mustan selän. Myös täysin läpikuultavat jigit ja smoke ovat antaneet hyviä tuloksia.

2) Vieheen koko

Erittäin passiiviselle kalalle ei kannata tarjoilla pakin isoimpia vieheitä. Laita siiman päähän maksimissaan kokoskaalan keskivaiheilta, tai pienemmästä päästä. Lusikoista taimenelle 6- 8 cm, haulle n. 8 cm ovat hyviä kokoja.
Kuhaa uistelisin max. 10 cm vaapuilla ja hauen kalastuksessa maksimi koko on mielestäni 15 cm. Uistimen koolla voi kompensoida väritystä. Jos rasiasta ei löydy riittävän tummaan uistinta, kannattaa käyttää  rasian pienimpiä vaihtoehtoja.

3) Vieheen liike

Erittäin passiivinen kala ei innostu voimakkaasti uivista uistimista, ja pakista kannattaakin poimia maltillisemmin liikkuvia runkoja. Joissain tilanteissa aivan puikkona tulevat mallit ovat kalastaneet hyvin. Jigeissä kannattaa suosia kalarunkoja. Myös uistimen uinnilla voi kompensoida, liian vaaleaa pintaa tai liian isoja uistimia. Käytännössä se tarkoittaa meritaimenelle rannikkovaappuja tai pienellä liikkeellä uivia puikkoja. Hauenkalastuksessa perinteinen Stormin suspi on ollut tehokas ja joissain tilanteissa jopa pieni 11 cm koko. Vertikaalijigauksessa rasian haarapyrstöiset mallit ovat olleet erittäin passiivisten kalojen mieleen.

Vieheen uitto

Uitto ei myöskään saa olla liian voimakasta. Jos uistimen muut ominaisuudet ovat kohdallaan, rauhallinen uitto pysäytyksillä toimii. Jigatessa jigipään täytyy olla niin kevyt kuin mahdollista, jotta kala innostuu tarjouksesta. Liian nopeasti putoava jigi ei innosta kaloja. Uistellessa kannattaa myös uisteluvauhtia rajoittaa, mikäli mahdollista.

Kokonaisvaikutelma

Kun tavoitteena on laukaista kalan iskurefleksi, niin tärkeintä on sopivan kokonaisvaikutelman luominen. Käytännössä se tarkoittaa sitä että uistimen eri ominaisuudet korvaavat tai täydentävät toisiaan. Yleisellä tasolla voisi sanoa että kahden kolmesta vieheen ominaisuudesta pitää olla kohdallaan, jos haluaa kontaktin kalaan. Siihen kun lisätään sopiva uittorytmi, niin tapahtumia alkaa kertymään.

Mistä tiedän onko kala passiivinen?

Kala on passiivista silloin kun kaikki aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät ovat mahdollisimman huonolla mallilla. Käytännössä se tarkoittaa tasaista ilmanpainetta, epäedullista tuulensuuntaa, huonoa kuun asentoa ja merellä laskevaa vettä. Voit tarkistaa myös kalan tulevan aktiivisuustason Kalagurusta, joka huomioi kaikki edellä mainitut olosuhteet. Erittäin passiivisen kalan olosuhde on luokiteltu Kalagussa harmaaksi-, eli kaikkein haasteellisimmaksi olosuhteeksi.

Onko vaikeissa olosuhteissa mahdollisuus saada kaloja ?

Kyllä on, mutta huippusaaliisiin on vaikea päästä. Kohtalaisen tuloksen saavuttaminen edellyttää uskoa omaan tekemiseen, vaikka sekään ei vielä takaa mitään. Tämän lisäksi sääolosuhteet saattavat vaikuttaa kalojen sijoittumiseen niin että niitä on hankala tavoittaa. Erittäin passiivisen kalan olosuhteessa voi saada kohtalaisen määrän kaloja, mutta en muista mitään huippusaaliita vuosien varrelta. Tosin kaikki on mahdollista jos löytää paikan, missä on suuri kalatiheys. Erittäin passiivisen kalan olosuhteessa paras syötti on luonnonsyötti, koska passiivisuudestaan huolimatta kalojen täytyy syödä.

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

 

Pingon rantapaikat meritaimenelle

Pingon rantapaikat meritaimenelle

Ingmar ”Pingo” Eriksson pitkänlinjan kalastusalan ammattilainen. Euroja on tienattu oppaana, valokuvaajana ja kalastusmatkailun edistämisen parissa. Vaikka tosi ammattilaisen tavoin Pingo hallitsee kaikkien petokalojen eri kalastustavat, on hänen suuri rakkautensa kuitenkin perhokalastus. Mies on juossut perhovapa kourassa ympäri maailmaa, vaikka erinomaiset mahdollisuudet meritaimenen perhokalastukseen löytyvät lähes hänen kotioveltaan.

Ahvenanmaan kotivedet

Läntisen Ahvenanmaan pääsaarten pitkät kalliorannat tarjoavat kymmenen kilometriä erinomaisia puitteita meritaimenen perhokalastukseen. Pingo onkin tuttu näky Hammaruddan ja Eckerön kivikkoisilla rannoilla. Pingon mukaan kalaan kannattaa mennä aina kun on mahdollisuus, ja meritaimenen kalastuspäiviä kertyykin vuosittain noin 30. Takavuosina ennen perheenlisäystä Pingo kahlasi rantoja jopa 60-70 päivänä vuodessa. Huippuvuosien saalismäärä nousi parhaimmillaan 139 kalaan, joka antaa keskiarvoksi n. kaksi kalaa per kalastuspäivä! Pientä haikeutta äänessään Pingo muistelee parasta kalastuspäiväänsä, jolloin Ahvenanmaan gurun uhriksi joutui peräti 16 kaunista hopeakylkeä. Päivän arvostusta lisää vielä se että kalat olivat reilun kokoisia kahden kilon molemmin puolin isoimpien painaessa 2,5 kg.

Usean kalan päiviä

Viiden kalan päivät eivät ole Ahvenanmaalla harvinaisia. Kalat liikkuvat pienissä ryhmissä syönnöspaikoilla, joten perhon sinkoaminen saalistavan lauman keskelle antaa välittömän palautteen. Allekirjoittanut on itsekin usein ollut Ahvenanmaalla tilanteessa, jolloin syönnösparvesta poimitaan useita kaloja hyvin nopeaan tahtiin.

Vuosikello- alkuvuosi

Pingon meritaimenkausi alkaa samaan aikaan kuin vuotemme, eli 1.1. Kauden aloittamisen keskellä talvea mahdollistaa Ahvenanmaan ilmasto, joka yleensä pitää meritaimenen kalastuspaikat avoinna ympäri vuoden. Pingon kalastus jatkuu kiihkeänä yleensä huhtikuun loppuun, jolloin maestro yleensä siirtyy hyvin ansaitulle kesätauolle. Tauolle siirtymiseen ei ole Pingon mukaan syynä kalojen katoaminen, vaan enemmänkin keskittyminen muihin asioihin. Kalat ovat Pingon mukaan tavoitettavissa jopa keskikesällä, mikäli keskittää kalastuksen hämärän molemmin puolin.

Vuosikello- loppuvuosi

Elokuun lopussa Pingo solmii tapsit ja suuntaa kohti otti paikkoja. Pingo on saanut perholla kaloja jopa 14 asteen vedestä joten puheet kylmän veden kalastusmuodosta on syytä jättää unholaan. Pingon mukaan vuodenaikojen erot kalastus taktiikassa liittyvät lähinnä perhovalintoihin ja uittotyyleihin. Talvella kylmässä vedessä Pingo suosii hidasta uittoa ja isompia ja värikkäitä perhoja. Isoimmat perhot ovat jopa 10 cm pitkiä, ja talven suosikkivärinä on etupäässä vaalea pinkki. Vesien lämmetessä siirrytään nopeaan uittoon ja pienempiin kolmipiikkiä ja katkaa jäljitteleviin perhoihin.

Tekniikka & välineet

Välineinä Pingo käyttää luokan 6-8 vapaa, ja mielellään isopuolaista kelaa. Iso puolaa on Pingon henkilökohtainen mieltymys ja iskun tultua se mahdollistaa siiman nopean kelaamisen kelalle, jotta varsinainen kalan väsyttely tapahtuu kelalta eikä näppituntumalta. Siimana Pingo suosii hitaasti vajoavaa siimaa. Tapsina hän käyttää 0,30 tapsia, joka on hieman paksumpaa kuin monet muut kollegat. Paksumman tapsin hän perustelee paremmalla kulutuskestävyydellä, ja käsiteltävyydellä erityisesti tuuliolosuhteissa. Paksumpi tapsi ei mene niin helposti lenkille tai solmuun kuin ohkaisempi. Jokainen tietää että tapseihin tulleet taittumat tai solmut vähentävät tapsin kestävyyttä tositilanteessa. Tapsin pituus saa olla vavan mitan, eli 8-9 jalkaa.

Välineiden lisäksi Pingo kiinnittää erityistä huomiota heittotekniikkaan. Pingon mukaan kannattaa opetella heittämään yhdellä perhon taaksepäin vedolla, ilman pidempää vispaamista. Perustelu Pingon mukaan tyylille on yksinkertainen; Vain vedessä oleva perho pyytää! Ylös kelattu syötti tarjoillaan mahdollisimman nopeasti uudelleen kalojen nähtäväksi.

Taktiikka & perhot

Pingon mielestä perhoa pystyy käsittelemään hyvin tuulisissakin olosuhteissa. Suoraan vastaisessa tuulessa mielekkyyden raja on 6-7 metriä sekunnissa, mutta sivuttainen takatuuli voi Pingon mukaan olla lähellä myrskyä. Päivittäinen kalastusaika vaihtelee eri vuoden aikojen mukaan. Talvisin kalastetaan mieluiten keskellä päivää, koska päivä muutenkin kovin lyhyt. Jos pinta on kunnolla rikki, pystyy talven kirkkaissa vesissä kalastamaan tuloksekkaasti koko päivän.

”Golden Hour”

Kirkkaina kevätpäivinä Ahvenanmaan kirkkaissa vesissä kannattaa kalastaa hämärissä tunti ennen ja tunti jälkeen auringonlaskun. Ahvenanmaalaisten käsite ”golden hour” kuvaa juuri kalojen otti halukkuuden lisääntyessä auringon paistokulman painuessa alemmaksi kohti taivaanrantaa. Syksyllä Pingo kalastaa mieluiten iltapäivisin ja iltaisin. Takavuosina Pingo piti aktiivisesti kalastuspäiväkirjaa. Kolmensadan kalan jälkeen hän teki mielenkiintoisen havainnon. Yhtään ainoaa kalaa ei ollut saatu täydenkuun aikana.

Kirkas vesi- pieni perho

Kirkkaan veden aikaan ja tyynellä kelillä kalan ovat todella varovaisia. Varovaisen kalan huijaamiseen Pingo käyttää pieniä ja huomaamattomia perhoja. Käytössä ovat ruskean ja harmaan eri sävyt kokoluokassa 2-2,5 cm.

Kylmä ja lämmin vesi

Uittorytmit Pingo jakaa karkeasti lämpimän ja kylmän veden tyyleihin. Talvisin Pingo uittaa perhoa pitkillä hitailla vedoilla, jonka jälkeen perho pysäytetään. Vedolle tulee mittaa jopa puolitoista metriä ja käytössä onkin käden koko liikerata edestä taakse. Lämpimämmissä vesissä eli keväällä ja syksyllä, nopeutetaan vetoa ja pysäytyksen jälkeen nypytetään perhoa pienillä nykäyksillä ja pysäytetään. Pysäytyksen jälkeen seuraa uusi nopea veto.

Pingon Rantapaikat:

Möckelö

Möckelön kalastuspaikat sijaitsevat vain muutaman kilometrin Maarianhaminan ulkopuolella. Möckelön lahti on laaja länteen avautuva suojainen lahti, jossa rannalta kalastettavat paikat sijoittuvat lahden itäpuollelle. Möckelön kalastualueet eivät ole kovin laajat ja kalastettavaa rantaviivaa on noin kilometrin verran.
Osoite : Möckelövägen 355, Jomala

Kungsö

Kungsön upeat kalastuspaikat sijaitsevat noin viisi kilometriä Maarianhaminasta kohti Eckeröä. Hamnnäsvikenin ja Burvardsvikenin isot etelään aukeavat lahtialueet ja niiden väliin sijoittuva Långnäsin niemi on Pingon mukaan yksi Ahvenanmaan tuottoisimmista meritaimenen kalastuspaikoista. Koska alue on laaja, on potentiaalisia autopaikkoja ja kalastuksen aloituspaikkoja myös useita.

1) Burvardsvikenin lahti alueen itäpäässä tarjoaa rikkonaisen lahtialueen, jossa pystyy kalastamaan kivikkorannoilta tai kahlaten Osoite: Burvardsvägen 41, Jomala
2) Långnäsin kärki on kalastusalueen keskellä. Sieltä pystyy kätevästi liikkumaan itään Burvardsvikenin ottipaikoille, tai länteen Hamnäsvikenin kala-apajia kohti. Långnäsin kärkeen eivät karttapalvelut anna osoitetta, mutta Möskatavägen 76 kohdalta lähtee hiekkatie kohti etelää, joka vie aivan Långnäsin kärkeen.
3) Hamnnäsviken autopaikat sijaisevat aivan rannan tuntumassa. Uuden alueen tiestö ei myöskään ole päivittynyt karttapalveluihin, mutta Strandslingan 44 kohdalta lähtee tie lähemmäksi vieläkin lähemmäksi kalastuspaikkoja ja tien päässä on parkkipaikka. Hamnäsviken tarjoaa kallioniemen ja leopardipohjaisen hiekkarannan. Monipuolisuutensa johdosta alue onkin monen kalastajan suosiossa.

Stenräven

Stenräven sijaitsen kymmenkunta kilometriä Maarianhaminasta kohti Eckeröä. Upea kalastuspaikka on varmasti yksi hienoimmista meritaimenen kalastuspaikoista itämerellä. Hiekkapohjainen laguuni muodostaa poteron joka kerää hopeakylkisiä saalistajia. Alue ei ole kovin laaja, mutta sitäkin potentiaalisempi. Autolla pääsee aivan viereen, vaikkakin viimeinen tieosuus saattaa kysyä kulkuneuvolta hieman maavaraa. Osoite: Djurvikvägen 404, Jomala

Eckerö

Eckerö tarjoaa useiden kilometrien mittaisen yhtenäisen rantaviivan meritaimenen kalastajalle.Etelään ja länteen avautuva rannikko tarjoaa kalapaikkoja pienten niemien ja lahtien muodossa, mutta Pingon mukaan kaloja on saatu tasaisesti koko matkalta. Jos alueelta pitäisi joku ”hot spot” nimetä, on Pingon puheiden perusteella Styrinsguddenin alue sellainen, joka kannattaa käydä läpi joka kerta. Eckerön alueella voi auton jättää kahteen eri paikkaan. Toinen on kalastusalueen pohjoispäässä, ja toinen alueen keskellä, lähellä Styringsuddenin ”hot spottia”.

Ensimmäinen alueelle johtava tie on metsä tie joka lähtee etelään Skeppsvikvägen 344 kohdalta. Muutaman kilometrin mittainen tie ajetaan lähes loppuun ja rannan tultua näkyviin, käännytä länteen. tie johta melkein vesirajaan saakka.Toineen metsäautotie lähteen etelään Skeppsvikvägen 394 kohdalta Tien voi ajaa aivan loppuun ja tien päässä on kaunis hiekkalaguuni, Hinders- Bengt viken.

Oppaan käyttö ?

Olen itse käynyt Ahvenanmaalla kalastamassa meritaimenta vuodesta 1997 lähtien. Alusta saakka olen saanut paikallisilta hyviä neuvoja kalapaikoista, ja tipsejä edellisten viikkojen tapahtumista. Suosittelen vahvasti että otatte oppaan ainakin yhdeksi päiväksi jotta saatte käsityksen eri kalapaikkojen luonteesta ja kalojen käyttäytymisestä alueella. Isompi ryhmä voi jakaa oppaan kuluja, ja päivän aikana saatu tieto kertyy talteen tulevia kalareissuja varten. Päivän aikana ehtii kuitenkin kiertämään helposti kaksi kohdetta, joiden kalastaminen on jatkossa helpompaa.

Pingo Eriksson yhteystiedot:
sportfishingmagazine@gmail.com
+3584573135599

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

 

Helpotusta viehevalintaan

Helpotusta viehevalintaan

Kuten jokainen kalastaja tietää, ottiviehe vaihtuu päivittäin, tai jopa saman päivän aikana. Syynä tähän ovat olosuhteen muutokset, jotka vaikuttavat kalan aktiivisuustasoon suhteessa uistimiin. Kalaguru on palvelu joka auttaa kalastajaa uistinvalinnassa. Uistimen valinta perustuu aina sääolosuhteisiin joten Kalaguru on kytketty Forecan ja ilmatieteenlaitoksen rajapintoihin. Keskeisenä tekijänä on kalan aktiivisuustaso, jonka Kalaguru ilmoittaa uistinsuositusten lisäksi.

Näin Kalaguru toimii

Kalastaja valitsee kohdekalan ja kalastustavan. Lisäksi kalastaja ilmoittaa valaistuksen ja veden ominaisuudet. Lopuksi määritellään kalastuspaikkakunta. Palvelu hakee säädatan Forecasta ja Ilmatieteenlaitokselta ja laskee kalan aktiivisuustason. Kun kalastaja kertoo kalastuspäivän ja ajan, antaa palvelu ennusteen kalan aktiivisuudesta ja viehesuositukset.
Kalagurua on kehitetty kaksikymmentä vuotta. Palvelun esiaste Nappikeli pyöri Erä-lehden kotisivuilla kymmenen vuotta sitten. Nyt voimme ylpeänä tarjota palvelun, joka antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta, liittää mukaan ohjeen vieheen uiton vaatimuksista ja antaa lopuksi viehesuositukset.

Rekisteröidy ja kokeile mitä suosituksia palvelu antaa sinun parhaisiin kalapaikkoihin.

Kireitä siimoja !
Tom Berg
Kalagurun tuottaja

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

 

Hauen täkyonginta- Jannen kuumat vinkit

Hauen täkyonginta- Jannen kuumat vinkit

Viime vuosina hauen talvinen täkyonginta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Ei ihme, sillä saaliit ovat olleet todella hienoja. Tuntuu siltä että metrisen hauen saa helpommin täkyonkimalla kuin monella muulla tavalla. Vaikka kalastusmuoto on monille uusi, on Inkoon tartuttaja ja nykyisin myös Team Westin:in jäsen Janne Norrgård harrastanut sitä menestyksekkäästi jo viime vuosituhannen lopulta saakka. Jäälle Janne on nostanut vuosien varrella lukuisia yli kymmenen kilon haukia ja satoja yli metrin kaloja.

Pitkän suostuttelun jälkeen hän suostui avaamaan hieman kuinka Kalagurun tietoa voidaan hyödyntää talvisessa täkykalastuksessa hänen omien kokemustensa pohjalta. Artikeli ei ota kantaa kalojen sijaintiin, tapahtuuko kalastus merellä tai järvillä, eikä välineisiin vaan keskittyy antamaan lukijalle mahdollisuuden päästä hyödyntämään samoja yhtäläisyyksiä omassa kalastuksessaan.

Ottihetket Kalagurusta

Aktiivinen tai passiivinen taso ja ottihetket löytyvät Janne mukaan helposti Kalagurun aktiivisuustasoista. Kalagurun suositellessa tummia sävyjä ja maltillista uittoa, Janne käyttää passiivisen kalan lähestymistapaa, suosien alkukokoonpanossa pienempiä ja mahdollisesti tummempia täkykaloja esim ahventa särjen sijaan tai muuttaa täkykalan uintitapaa. Vastaavasti aktiiviselle kalalle tarjoillaan enemmän suurempia vaaleampia syöttejä jotka saavat liikkua vapaammin ja näkyvämmin.
Jannen mukaan Kalaguru huomioi hauenkalastajan kannalta olennaisia asioita kuten kelin kirkkaus, ilmanpaine, vedenkorkeuden vaihtelut (merellä) sekä valon merkityksen esim auringonnousun ja laskun. Lumipeitteen vaikutuksen jokainen talvinen täkyilijä joutuu kuitenkin selvittämään itse kulloisissakin vallitsevissa olosuhteissa.
”Kalagurun kautta pystyn saamaan hyvän käsityksen mitä voi olla odotettavissa tulevalta kalapäivältä, ja pystyn varautumaan ennakkoon päivän aikana oletettuihin otti-ikkunoihin esimerkiksi vaihtamalla tuoreet täkykalat vapoihin. Pystyn myös ennakoimaan tilanteet ja siirtymään uudelle hotspotille oikea-aikaisesti. Olen vavat viritettynä ennen oletettua ottihetkeä.” Janne kertoo.

Jannen teesit

Jannen mukaan täkykala voidaan valita ja tarjoilla aktiivisuustason mukaan, lähtökohtaisesti aktiivselle kalalle täky tarjoillaan korkeammalla esim välivedessä tai vain muutama sentti jäänkannen alapuolella. Aktiivinen hauki noutaa täyn pidemmänkin matkan päästä talvellakin. Korkeammalla vesikerroksessa uiva täky myös näkyy pidemmälle ja kalastaa näin suurempaa aluetta. Passiivisemmalle kalalle täky viedään lähemmän pohjaa, jolloin kynnys hauelle iskeä saaliiseen on matalampi koska syötti on lähempänä.

Aktiiviselle kalalle toimii yleensä suurempikokoinen täky kuin passiiviselle. Lisäksi kannattaa pyrkiä huomioimaan, minkä kokoista ruokaa alueen kala yleensä syö ja pyrkiä peilaamaan täkykokoa siihen. Erilaisilla painotuksilla voidaan vaikuttaa myös siihen, uiko täky aktiivisempaa isompaa aluetta vai rajataanko liikkuvuutta kalan ollessa passiivisempi. Aktiivisemmalle hauelle liikkuvuutta ei ole yleensä tarpeen rajata, mutta passiivisemmalle voi olla hyvä harkita painotusta perukkeen yläpäähän. Oikein passiiviselle hauelle on ajoittain paras kuollut täky eli dead-bait, jolla ei ole omaa uintia lainkaan.

Aktiivinen kala saattaa myös intoutua sohjottomasta avannosta, mutta kirkkaalla kelillä passiivista kalaa se saattaa aristaa. Pyrin säätelemään avannon läpi pääsevän valon määrää kalan aktiivisuustason mukaan. Kalan aktiivisuustason voit tarkistaa Kalagurusta.

Janne kertoo että lämpötila ulkona vaikuttaa monesti myös hauen aktiivisuuteen. Paukkupakkasilla kylmyys tunkeutuu jään läpi alapuoliseen veteen väistämättä, ja passivoi helposti kaloja lähemmäs pohjaa. Kylmän jakson jälkeen tuleva lauhtuminen onkin monesti aktiivisuusjakson herättäjä.
Näillä vinkeillä pääsee helposti alkuun, mutta hienosäätö tapahtuu luonnollisesti vasta jäällä. Mikäli täkyihin tulee paljon vientejä mutta hauki nopeasti hylkää täyn otiin jälkeen, kannattaa ylläoleva mielessään miettiä mitä tekijää tulisi muuttaa ja hauen sijaan itse aktiivisesti etsiä päivän yhdistelmää murtaakseen koodi.

Janne korostaa- muista nämä !

Suomessa Kalastuksenhoitomaksu sallii yhden vavan käytön kerrallaan, lisävapoihin tarvitaan aina erillinen lupa esim vesienomistajalta jotta täkyily olisi laillista.
Käsittele aina kaloja varoen, ja vapauta suuret yksilöt. Ota ruokakaloina mukaan vain se, mitä itse kulutat lähiaikana ja valitse nämä alle 4kg hauista.
Pakkasilla täkyilyssä on aina riskinsä kalankäsittelyn kannalta aiheuttaa paleltumavaurioita vapautettaville kaloille, jopa alan ammattilaisilla jotka käyttävät lukuisia apukeinoja hyväkseen vaurioiden estämiseksi. Harkitse siis, milloin lähteä täkyilyä harrastamaan ja milloin kannattaa suosiolla jättää reissu väliin.
Älä polta löytämääsi hyvää paikkaa loppuun liian tiuhaan tehdyillä täkyreissuilla, hauille tekee hyvää saada pitää taukoa kalastuspaineesta avovesikauden ulkopuolella.

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit