Uistinvalinnat kesäiltaan

Uistinvalinnat kesäiltaan

 

Kauniit kesäillat ovat kalastajan parasta aikaa. Hiljalleen taivaanrannan taakse putoava aurinko virittää usein kalamiehen aistit äärimmilleen, samalla kun luonto hiljalleen valmistautuu vastaanottamaan yön hämärän. Valon vähentyessä myös pedot pinnan alla aktivoituvat ja ovat valmiina iskemään uistimeen.
Usein tässä kohtaa unelma kaloista saattaa jäädä pelkäksi haaveeksi, mikäli kalastajan uistinvalinnat eivät osu kohdalleen, vaikka kalapaikat ovatkin hyvin tiedossa. Kerron tässä artikkelissa hieman omasta logiikastani, miten valitsen uistimia silloin kun kalastan kesäiltaisin haukea tai kuhaa.

Uistimen rungoista

Kesäkalastuksessa on totuttu käyttämään vilkkaasti uivia uistimia, ja mielestäni se on lähtökohtaisesti hyvä ja selkeä valinta. Yleensä käytän yhtä tai kahta uistintyyppiä kalalajia kohti, ja pyrin uistimen pintaa vaihtamalla sovittamaan tarjoukseni kalan silmään sopivaksi.

Hauen kalastuksessa suosin n. 20 grammaisia lusikkauistimia, mielellään ruohosuojauksella tai isolla yksihaaraisella koukulla varustettuna. Ruohosuojattuja lusikoita tai yksihaaraisella koukulla varustettuja peruslusikoita voi käyttää vesikasvuston seassa, ilman että ne takertuvat kiinni kasvillisuuteen. Saalistajat kuitenkin lymyävät mielellään kasvillisuuden seassa, joten uistimet pitää saada niiden näkyville.

Kuhan uistelussa suosikkejani ovat 10-12 cm solakat kalarunkoiset vaaput tai 7-9 cm:n syvännevaaput. Syvännevaaput jotka sukeltavat vedossa noin kolmeen- neljään metriin, ovat erittäin tehokkaita silloin kun kuha ei liiku aivan pinnassa. Yleensä kuha pintautuu korkeapaineen aikaan, (yli 1015 Hpa) tai silloin kun pintaveden lämpötila nousee 21 asteeseen. Syvännevappuja voidaan käyttää myös ”vetureina” silloin kun rakennetaan kaksoisuistin siten että syvännevaappu kulkee samassa siimassa etummaisena, ja solakka kalarunkoinen vaappu takimmaisena. Yhdistelmän voi rakentaa joko kolmileikarilla, tai solmimalla syvännevaapun tapsin kiinni runkosiimaan kaksinkertaisella kirurginsolmulla. Oikea mitoitus on laittaa syvännevaappu noin puolitoista- kaksi metriä kalarunkoisen vaapun eteen, osapuilleen puolen metrin tapsilla.

Tällä virityksellä saadaan kerrallaan kaksi uistinta haluttuun syvyyteen. Olen huomannut kaksoisuistimia käyttäessäni että toimivaa yhdistelmää ei kannata muuttaa kummankaan uistimen osalta.

Uistimien pinnoista

Kun uistimia valitaan pyyntiin, on tärkeää että rasiasta löytyy riittävästi eri pintoja kalojen houkuttelemiseksi. Pinnoilla en tarkoita värejä, vaan eri metallipintoja, koska ne peilaavat eri tavalla veteen laitettaessa. Uistimien Selkävärit ovat ainoastaan hienosäätöä, silloin kun haetaan lopullista ratkaisua kalan härnäämiseksi. Onnistumisen mahdollisuuksia kasvattaa myös se että rasiasta löytyy tummia ja mattapintaisia uistimia.

Haukikaislikossa

Kesäiltana valon vähetessä ilmassa on eniten keltaista valoa, joka muuttuu auringon laskun myötä punaiseksi. Keltaisessa valossa pinnan lähistöllä voimakkaimmin metalleista peilaa kultapintainen uistin, ja se onkin alkuillasta ns. peruspinta, jota varioiden haetaan kalalle kelpaava yhdistelmä. Valon vähetessä kohti yötä
Kulta menettää näkyvyytensä, ja valkoisen hopea tai helmiäisvalkoinen erottuu paremmin.

Kuhaa uistellessa

Kuhavaapuissa ratkaisevaa on mielestäni vaapun kylkiväri, ja selän tummuusaste. Usein kuhan joutuu hakemaan hieman syvemmältä, jolloin etenkin metallipintaiset uistimet menettävät näkyvyytensä. Näissä tilanteissa erityisesti valkohopeinen foliopinta on usein pettämätön. Myös kuhavaappuja kannattaa virittää selkeästi eri värityksillä, jotta saa päivän juonesta kiinni mahdollisimman pian. Nyrkkisääntönä voisi sanoa että tummemmat värit kannattaa virittää syvemmälle, ja vaaleat lähemmäksi pintaa.

Näiden saatesanojen myötä esittelen molemmille kalalajeille kolme omaa suosikkiani perusteluiden kanssa:

Hauki

Rapala Minnow Spoon Weedless 8 cm, 22gr

Helppokäyttöinen ruohikkouistin, jolla on tappajan maine ! Solakka runkomalli mahdollistaa
kalastamisen kasvuston keskellä, aivan haukien olohuoneessa. Ahven on perusväri aurinkoiseen iltaan, jolla
kannattaa aloittaa. Kulta peilaa voimakkaasti auringon vielä paistaessa.

Beten Krokodil 23 g

Hauenkalastajan perusuistin, joka toimii erityisen hyvin lämpimässä vedessä. Tiheässä kasvustossa kalastettaessa, kannattaa käyttää isoa yksihaarakoukkua oman elämän helpottamiseksi. Samalla kalatapahtumat kasvavat huomattavasti. Mustan ja mattakullan yhdistelmä, ja peilaava kulta muodostavat
kalastavan yhdistelmän. Tappava yhdistelmä hieman passiivisemmalle kalalle.

Kuusamon Räsänen 20 g


Voimakasuintinen lusikka joka houkuttaa erityisesti aktiivista kalaa. Ambulanssi- väri erottuu voimakkaasti koko illan aivan viimeisten valojen rajalle saakka, ja kupari tausta peilaa voimakkaasti auringonvalossa. Oranssi korosteväri lyö läpi erityisesti auringonlaskun aikaan. Kokeile myös isolla yksihaaraisella koukulla heinätärppien välttämiseksi. Aktiivisen saalistajan viimeinen suupala!

Kuha

Rapala Tail Dancer 9 cm

Erittäin kalastava runkomalli, joka menee vedossa jopa 4,5 metriin saakka. Siimapituutta lyhentämällä saadaan uistin kulkemaan lähempänä pintaa. Sopii erinomaisesti veturiksi, ja toimii erinomaisesti käytettäessä yhdessä solakanmallisen rungon kanssa. Ahvenväri on pakkini peruskauraa, ja toimii hienosti kaksoisuistimena vaaleamman rungon kanssa. Tummempi ahven on yleensä vahvoilla myöhemmin illalla, kun valon määrä on selvästi vähentynyt.

Kuusamon Santeri 11 cm

Kuusamon uistimen uutuus, joka osoitti saalistajan kykynsä heti ensimmäisenä kesänä. Herkkäuintinen uutuusvaappu kuhan uistelijoille. Ambulanssi sopii erityisen hyvin auringonlaskuun.

Rapala Scatter Rap Minnow 11 cm

 

Uusi hakeva runkomalli, joka kiinnostaa erityisesti aktiivista kalaa. Neonkeltainen selkä erottuu kauas, ja on aikojen saatossa koitunut lukemattomien kuhien kohtaloksi. Itse olen saanut ennätyskalani juuri tällä värillä.
Tämä yhdistelmä on must silloin, kun kala on aktiivista.

Lopuksi muutama perussääntö uistinvärien valintaan;

1. Aloita vaalealla värillä, ja tummenna sitä, jos tapahtumia ei ala kuulua. Muista että kokonaan mustalla uistimella on petetty lukemattomia ennätyskaloja.
2. Jos saat vain tärpin, tummenna uistimen kokonaisvaikutelmaa (tummemmat metallit tai tummemmat värit). Kala on ollut kiinnostunut uistimesta, mutta ei ole uskaltanut ottaa sitä kokonaan.
3. Kalan seuratessa, vaihda vaaleampaan tai enemmän peilaavaan uistimeen (enemmän peilaavuutta tai räikeämmät värit). Kala on taas ollut kiinnostunut, mutta uistin ei ole laukaissut kalan iskurefleksiä.
4. Kun vaihdat uistimen väriä tapahtuman jälkeen pysy samanmallisessa uistimessa, tai mikä vielä parempaa, käytä tismalleen samaa runkoa, jos sellainen on saatavilla.

– Kireitä siimoja !

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Faster 460- Honda 50 Big tiller

Faster 460- Honda 50 Big tiller

Kahvasta ajettavat isommat moottorit ovat rantautuneet myös Suomen vesille. EU-säännösten myötä myös isompia moottoreita voidaan ajaa Suomessa kahvaohjauksella. Tähän saakka tarjolla on ollut vaihtoehtoja ainoastaan uudelta mantereelta, mutta kotimainen Faster on päättänyt vastata kasvavaan kysyntään. Saimme kalastaa päivän Faster 460:llä joka oli varusteltu 50 hevosvoiman Hondalla ja Big Tiller kahvalla.

Ensivaikutelma

Ensivaikutelma veneestä oli hyvin pelkistetty ja käytännöllinen. Tyhjää sisätilaa oli runsaasti, ja pakollinen istumapaikka oli ratkaistu klaffi-istuimella. Kuskille oli varattu Fasterin normaali 118 cm:n istuinlaatikko. Pikainen katselmus ennen vesille lähtöä ei tarjonnut yllätyksiä, vaan vene noudatteli Fasterin pelkistettyä ja erittäin käytännöllistä linjaa. Iso ohjauskahva näytti varsin toimivalta, ja siitä löytyivät kaikki tarvittavat hallintavälineet suhteellisen mukavasti käden ulottuvilla.

Big Tiller

Olen kuullut useita puoltopuheita kahvaohjattavasta isosta moottorista, mutta nyt minulla oli mahdollisuus testata näitä ominaisuuksia käytännössä. Testivene oli varustettu 50 hevosvoiman moottorilla, joita allekirjoittanut on tottunut ajamaan ohjauspyörällä. Ensi alkuun ison koneen kahvaohjaus vaati hieman totuttelua, mutta kohtalaisen nopeasti uuden tuttavuuden kanssa pääsi yhteisymmärrykseen. Aurinkoinen kalastuspäivä antoi kohtuullisesti kaloja, ja veneestä seuraavanlaisia näkemyksiä;

Rajoituksia etappiajoon

Etappiajossa, mielestäni kahvaohjaus häviää perinteiselle ohjauspyörälle monestakin syystä. Vaikka istuin olisi ollut parempi, kuin käytössä ollut laatikko, ei mahdollisuutta seisten ajamiselle ollut. Pelkästään istuen ajaminen vaikuttaa tähystyksen lisäksi myös aallokossa ajamiseen. Vaikka rungon ominaisuudet sallisivatkin kovan ajon aallokossa, ei sitä kahvasta ajaen ole mukava tehdä. Myös pitkissä siirtymissä voi paikat puutua, koska ajoasento ei ollut paras mahdollinen. Etappiajolla iso kahva ainakaan näillä tilajärjestelyillä ei mielestäni pärjännyt ohjauspulpetille ja rattiohjaukselle.

Lisää ominaisuuksia kalastustilanteeseen

Kalastustilanteessa homma kääntyi päälaelleen. Moottoria pystyi pyöräyttämään laidasta laitaan sekunnissa ja manööverit kaislikon reunassa sujuivat sulavasti. Veneen sai tarvittaessa kääntymään nopeasti ja peruutettaessa ohjattavuus oli parempi. Kaasu vaihteisto ja trimmit olivat hyvin käsillä, ja helposti säädettävissä ollut haitta auttoi konetta pysymään oikeassa asennossa. Tämä oli erityisen tärkeää silloin kun pyörittiin matalassa vedessä moottori ylhäällä. Myös paljaasta turkkipinnasta oli paljon hyötyä kalastustilanteessa. Ymmärrän hyvin miksi kahvasta ajettavat isot moottori ovat lisääntyneet heittokalastusveneissä. Nopeus ohjauksessa ja isompi turkkipinta tuovat kiistatta helppoutta ja mukavuutta kalastustilanteeseen.
Vetouistelua emme varsinaisesti kokeilleet, mutta helposti säädettävä ohjauksen haitta ja palauttamaton kaasukahva, mahdollistaa vetouistelun haluttaessa.

Rungon ominaisuudet

Testissä ollut paketti oli kokonaisuutena varsin tasapainoinen. Isoin yllätys oli rungon vakaus, koska syvä v-pohja ja 185 cm:n leveys ei luvannut kovin hyviä vakausominaisuuksia. Vene painaa kuitenkin 330 kg, joten todennäköisesti suuri osa painosta on vesilinjan alapuolella tai lähellä vesilinjaa, joka vaikuttaa positiivisesti vakausominaisuuksiin. Itsetyhjennyksen reiät olivat myöskin selkeästi vesilinjan yläpuolella, niistä tuli vettä turkille vähän ja satunnaisesti, kun reilusti yli sata kiloa roikotteli laidan yli. Reikiin olisi ollut laitetavissa tulpat, mutta ominaisuuksia testataksemme jätimme ne laittamatta.
Vene nousi liukuun helposti, ja kahdella hengellä liukukynnys oli kohtalaisen matalalla. Kun toinen henkilö istui keulassa, ei liukukynnystä tuntunut olevan laisinkaan. Veneen kulku oli yllättävän pehmeää, ja lyhyt runko selvisi aallokosta todella hyvin. Pohjan 18 asteen v-kulma pääsi oikeuksiinsa, kun testasimme ominaisuuksia isommilla selillä ja parin isomman matkaveneen peräaalloissa. Mittasimme testiveneeseen kahden hengen kuormalla ja kalastusvälineillä ja täysillä tankeilla hieman yli 30 solmun huippunopeuden. Mittaus tehtiin lievään vastatuuleen, ja uskon että optimaalisella kuormauksella ja trimmin säädöllä olisi voinut saada solmun lisää.

Kalastustilanne

Heittokalastettaessa syvä v-pohja ajelehti loogisesti oikein ja reagoi ajelehtiessa moottorin suunnan muutoksiin. Veneessä on suhteellisen matalat laidat, joten runko ei ollut mitenkään tuuliherkkä. Avoin turkkipinta oli iso etu, ja yhdessä kolleegani kanssa päädyimme ajatukseen, että veneestä voisi heittämällä kalastaa yhtä aikaa kolme henkilöä.

Tilaratkaisut

Kävin mielessäni myös ajatusleikkiä veneen modifioimisesta enemmän kalastuskäyttöön. Keulan kantavuus ei välttämättä riitä kantamaan akkua ja keulakonetta, joten akun paikka pitäisi miettiä paremmin. Myös bensatankki pitäisi piilottaa ainakin osittain turkin alle. Kaiken kaikkiaan Fasterin helposti modifioitavissa olevat kansirakenteet laatikoineen ja klaffituoleineen antavat hyvät mahdollisuudet personoituihin ratkaisuihin.

Ajatukset yhteen

Ison kahvan kokemukset jakavat ajatuksiani todella paljon. Toisaalta yhdistelmä oli toimiva ja käytännöllinen, toisaalta hieman rajoittava. Jos kokeiluun saisi paremman penkin ja pidemmän kahvan, voisi oma ajatukseni kääntyä kahvaohjauksen puolelle. Tosi vaikea ottaa kantaa puolesta tai vastaan, koska jokaisen henkilökohtaiset tarpeet määrittelevät lopputuloksen. Mielestäni on kuitenkin hyvä että on vaihtoehtoja.
Vene itsessään oli varsin positiivinen yllätys. Pieni ja helppo käsitellä, mutta kuitenkin paljon ominaisuuksia vesillä. Vakaa runko, jossa on kokoluokkaansa nähden erittäin hyvät aallokko-ominaisuudet. Todella mielenkiintoinen vaihtoehto minun tyyppiselle kalastajalle, joka pyörittää venettä trailerilla ja kalastaa aktiivisesti merellä kaikkia muita petokaloja paitsi lohta. Rungon ominaisuudet riittivät selvästi myös meritaimenen kalastukseen avomeren reunalla. Moottorivaihtoehdoista valitsisin ehdottomasti viidenkymmenen hevosvoiman moottorin, koska se mahdollistaa myös pidempien etappien tekemisen.

Tekniset tiedot:
Pituus 4,60 m
Leveys 1,85 m
Paino 330 kg
Henkilöluku 5
Moottori 30-50 hv

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Uistinvärien merkitsevät tekijät

Uistinvärien merkitsevät tekijät

Kaikilla kalastaijilla on oma käsityksensä uistinväreistä. Uistimista puhuttaessa keskustelu tiivistyy, kun aletaan puhumaan ottiväreistä ja suosikkiuistimista. Olen vuosien varrella huomannut että suurin osa kalastajista puhuu ainoastaan ns. selkäväreistä, mikä on mielestäni vähiten merkitsevä tekijä silloin kun punnitaan uistimen kalastavuutta ja sopivuutta kyseiseen tilanteeseen. Usein jätetään kokonaan huomioimatta uistimen peilaavuusominaisuudet tai tummuusaste.

Selkävärin merkitys on pieni

Olen huomannut että selkävärin merkitys on usein marginaalinen, ja kala valitsee kohteensa juuri peilaavuuden ja tummuusasteen perusteella. Helposti sen huomaa silloin kun tarjoilee samalla selkävärillä esimerkiksi kahta eri tummuusastetta tai peilaavaa metallipintaa. Jos selkävärin tummuusaste on sama, voi kahdella eri selkävärillä saada yhtä hyvin kalaa samaan veneeseen, mikäli uistimien muut ominaisuudet ovat vastaavat.
Jigikalastuksessa ero vielä korostuu, jos muuttaa samanväriseen peruskumiin eriväriset hileet. Kalan nappi joko paranee tai heikkenee vaihdon seurauksena.
Uistimien kalastavuuden keskiössä ovat myös uistimen kontrastitekijät. Käyttämällä voimakkaita tumman ja vaalean kontrasteja voidaan yleisväritykseltään tummasta uistimesta tehdä näkyvä ja samalla myös kalastava.

Kirkkaalla ilmalla vaaleaa ja tummalla tummaa, vai jotenkin muuten?

Itse päätän tarjottavan uistimen tummuusasteen kalan aktiivisuuden mukaan. Pohdintani helpottamiseksi päätän kalastustilanteen aluksi, käytänkö tummia vai vaaleita uistimia. Pohdinnassa ovat myös uistinpintojen peilaavuus ja peilaavuuden voimakkuus. Näillä asetuksilla suoritan valinnat, jotka yleisesti ottaen ovat osuneet hyvin kohdalleen.

Uistinvärien käsitteissä keskeisintä mielestäni on uistimen tummuusaste. Onko uistin vaalea, keskivaalea tai tumma. Merkitsevää on onko lusikka uistimessa esimerkiksi musta vai vaalea etupinta, tai onko jigin pääsävy vaalea vai tumma. Myös vaappujen tai muiden kalanmallisten uistimien osalta käydään sama pohdinta ennen uistinvalintaa.

Peilaavuuden merkitys

Toinen merkitsevä ja usein myös ratkaiseva tekijä on uistimen peilaavuusominaisuudet ja peilaavuuden voimakkuus. Peilaavuudella tarkoitan uistimen välkehtimistä vedessä. Skaala on laaja ja liikkuu välillä valkohopea- mattakupari. Koska kontrastitekijät ovat keskeisessä osassa uistimen näkyvyyden osalta vaihtelevat, eri metallien peilaavuusominaisuudet myös uistimen tummuusasteen mukaan.
Kolmantena mietin ns. selkävärien roolin. Sen poimin tilanteen mukaan siten että se vastaa taivaanrannan väriä, mutta mielestäni se on viimekädessä lähes yhdentekevä, mikäli muut asetukset ovat kohdallaan.
On myös syytä huomata että uistimissa olevat pienet pisteet eivät yleensä vaikuta uistimen kokonaisvaikutelmaan, vaan niiden tuoma lisä on lähinnä kosmeettinen. Jotta väri olisi merkitsevä, pitää sen ylettyä uistimen päästä päähän tai jollain muulla tavalla kattaa vähintään neljännes uistimen pinta-alasta.

Mikä on vaalea, ja mikä tumma ?

Tähän kysymykseen on varmasti yhtä monta vastausta, kuin on vastaajaakin. Itse luokittelen vaaleisiin väreihin valkoisen, keltaisen, vaaleanvihreän ja vaaleansinisen. Myös punaisesta skaalasta löytyvät sävyt oranssi, ja pinkki menevät tähän kategoriaan. Keskivaaleita ovat vaaleanruskea ja vaaleanharmaa. Tummia sävyjä ovat puolestaan musta, tummanruskea, tummanharmaa, tummansininen ja tummanvihreä.
Usein uistimet sisältävät näiden kaikkien yhdistelmiä, ja eri värit dominoivat erilaisissa vesi- tai valaistusominaisuuksissa.

Metallin valinta-peilaavuusominaisuudet

Uistimen peilaavuusominaisuudet ovat usein ratkaisevia, ja etenkin silloin kun kala on passiivista. Peilaavuusominaisuuksilla tarkoitan uistimen kykyä välkehtiä vedessä kyseisissä kalastusolosuhteissa. Itse suosin tummempia metalleja kuten kultaa, ja kuparia, koska voimakkaasti vedessä välkkyvä uistin vaatii todella aktiivisen kalan, jotta se uskaltaa iskemään. Jigeissä on aivan sama asia, ja suosin siellä kulta-tai kuparihileitä, tai todella passiiviselle kalalle ainoastaan mustia hileitä. Myös täysin hileettömät tummat jigit ovat olleet passiivisten päivien pelastajia. Peilaavuusominaisuudet kannattaa todentaa uittamalla uistinta vedessä.
Jos aurinko paistaa edes osittain, kannattaa uitto tehdä siten että auringonvalo osuu uistimeen. Tällöin saat kuvan uistimen peilaavuudesta.
Mattapintaiset uistimet- päivän pelastajia

Olen sitä mieltä että erilaisilla mattapintaisilla ja kokonaan maalatuilla uistimilla voidaan kattaa 90 % kalastustilanteista. Vaikeissa olosuhteissa passiivista kalaa kalastettaessa, ei uistin saa välkehtiä liian voimakkaasti. Maalatut uistinpinnat riittävät myös aktiiviselle kalalle, jos uistimet ovat vaaleita ja erottuvia.
Aivan perusvärien mustan ja valkoisen yhdistelmillä voidaan kattaa noin puolet kalastustilanteista.

Ajatukset yhteen

Kun siis valitset seuraavaksi viehettä, käy läpi asiat alla olevan muistilistan mukaan;

1) Päätä uistimen tummuusaste
2) Valitse peilaavuuden voimakkuus
3) Sovita selkäväri yleiseen valaistukseen sopivaksi.

Jos et saa tuntumaa kalaan muuta tarjousta järjestelmällisesti. Muuta yhtä ylläolevista tekijöista kerrallaan paremman tuloksen saavuttamiseksi.

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Lusikan taika

Lusikan taika

Lusikkauistin on kestänyt ajan hammasta 1800- luvulta saakka. Kalastukseen tulleet uudet innovaatiot ja tuotantomahdollisuudet eivät ole pystyneet korvaamaan vahaa ja hyvin yksinkertaista keksintöä. Monikäyttöisyytensä ja helppoutensa ansioista lusikkauistin on ainoa uistintyyppi, jolla voidaan kalastaa petokaloja tuloksekkaasti missä päin maailmaa tahansa kaikilla kalastustavoilla. Myös lusikkauistimien värimaailma on kiehtova sekoitus peilaavia pintoja ja sävyjen runsautta.

Tuplasti mahdollisuuksia

Lusikkauistimen kaksi eri näyttöpintaa tarjoavat mahdollisuuden yhdistellä värejä ja peilipintoja tavalla, johon mikään muu uistinmalli ei yllä. Myyntipakkauksissa on yleensä näkyvissä kuitenkin vain lusikan maalattu päällimmäinen puoli, josta voidaan luontevasti käyttää nimitystä ykköspinta. Valitettavan harvoin edes kuulee keskusteluja muusta kuin ykköspinnan väreistä tai pinnoitteista.
Kupera kuppipuoli jää aivan liian vähälle huomiolle, vaikka sillä on erittäin tärkeä merkitys kokonaisnäkyvyydessä ja kontrastitekijöissä. Avatessani myöhemmin hieman omia ajatuksiani, käytän Kuppipuolesta jatkossa nimitystä kakkospinta. Uistinta valittaessa ykköspinta sopeutetaan kakkospinnan vaatimuksiin, jotta uistimeen saadaan kalastustilanteeseen sopiva kontrasti ja väritasapaino.

Lusikan uinti

Jokaisella lusikkauistimella on aika omintakeinen uintityylinsä, johon vaikuttavat mallin leikkaukset ja painotukset. Uintiliikkeen voimakkuus on kiinni lähinnä kupin vääntäjän omista mieltymyksistä.
Pituuteensa nähden leveät lusikat uivat yleensä laajalla ja hitaalla potkulla vaatien yleensä hitaan uittonopeuden toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkulaisemmat mallit soveltuvat kovempaan uittonopeuteen ja ovat suositumpia virtaavissa vesissä.
Uidessaan lusikka värähtelee ja väläyttelee pintojaan antaen kalalle visuaalisen ärsykkeen ja herätyksen kylkiviiva-aistiin. Mallikohtaisesti lusikka näyttää molempia puoliaan joko lähes yhtä paljon tai siten, että ykköspinta on noin kaksi kolmasosaa ajasta kalan näkyvissä.

Mahdollisuus käsialaan

Lusikka on kuitenkin myös käsialaviehe ja hyvät runkomallit vaihtelevat uintiaan nopeuden muutosten mukaisesti. Lisäksi heittokalastuksessa lusikan liike vajotuksen aikana muodostuu merkittäväksi tekijäksi, koska useat petokalat iskevät mielellään vajoavaan vieheeseen.
Etenkin yksikoukkuisen lusikan uintia voi helposti muuttaa haluttuun suuntaan. Koukun pienentäminen vilkastuttaa uintia ja suurentaminen puolestaan rauhoittaa. Hyviä keinoja uinnin rauhoittamiseen ovat uistinrenkaiden lisääminen uistimen ja koukun väliin sekä tupsukoukkujen käyttö. Tupsukoukku saattaa joissain tilanteissa toimia myös iskuärsykkeenä.

Yksipuolinen väritys

Vanhimmat lusikkauistimet olivat maalaamattomia pellinpaloja, joiden väritys oli materiaalina käytetyn metallin mukainen. Nykyisin tekninen kehitys on luonut mahdollisuudet väritellä uistimia tuhansissa eri sävyissä. Eivätkä lusikkauistimet ole enää pelkkiä pellinpaloja, vaan materiaalina voidaan käyttää myös muoveja. Etenkin ns. kevennetyissä lusikoissa näyttää alaa vallanneen sellainen tyyli, jossa on selkeä selkäväri samaan tapaan kuin vaapussa. Maalaustapa tuottaa taiteellisesti ja kaupallisesti varsin toimivia uistimia, mutta samalla menetetään kahden pinnan erilaisuuden tuoma kontrastivaikutus ja lusikkauistin taantuu visuaalisilta ärsykkeiltään kohti vaappua.

Kaksi pintaa- yksi kokonaisuus

Lusikan hienous piilee juuri siinä, että sen näkyvyys vedessä on kahden eri pinnan summa. Tosin sillä erotuksella, että molempien puolien näkyvyys riippuu toisen puolen tummuusasteesta suhteessa valoon sekä veden kirkkauteen ja väriin. Lusikka antaa vedessä vilkkuvan ja välkkyvän efektin silloin, kun voimakkaan peilipinnan vastapainona on mattapinta tai tummempi metalli.

Kontrastin rakentaminen ei kuitenkaan ole helppo asia, mutta punaisen langan löydyttyä on kuitenkin paljon helpompaa hakea toimivia yhdistelmiä. Kalavesillä sen huomaa nopeasti kasvavissa saalismäärissä. Tosin kontrasti ei ole kaikissa tilanteissa välttämätöntä tai edes tarkoituksenmukaista, sillä usein myös pliisut ja mattapintaiset, mutta selkeästi ympäristöstään erottuvat mallit antavat hyvin saalista.

Värit ja metallipinnat yhdessä

Värien sovittaminen metallipintoihin vaati myös tasapainoilua. Nyrkkisääntönä kirkkaat metallit toimivat paremmin kirkkaiden värisävyjen kanssa ja tummat metallipinnat vaativat seurakseen tummia, himmennettyjä sävyjä, jotta metallin oma peilausominaisuus tulee esille. Jos ykköspinta on liian vaalea kakkospintaan nähden, hallitsee ykköspinta kokonaisvaikutelmaa, jolloin kakkospinta ei tule esille.
Tummankin kakkospinnan saa hallitsemaan kokonaisuutta, mikäli tummentaa ykköspintaa riittävästi.

Värejä valitessa ei siis kannata liikaa tuijotella itse väriä, vaan värin sävyä suhteessa metalliin.
Kun käsi lähtee hamuilemaan kohti pakkia, olisi kalastajalla hyvä olla jo mielessä ajatus siitä tavoitteesta, jonka hän pyrkii viehevalinnalla saavuttamaan. Mitä värejä ja kuinka voimakkaita peilipintoja kalastustilanne vaatii? Näistä lähtökohdista pitäisi keksiä ykkös- ja kakkospinnan yhdistelmä. Tärkeää on, että kontrastitekijät ovat tasapainossa ja molemmat puolet lusikasta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaisuuden.

Tasapainoa

Tehdastekoisissa lusikkauistimissa näkee kaikenlaisia värejä ja yhdistelmiä. Rajaton mielikuvitus ja tarve luoda uusia myyntimalleja luovat korumaisia uistimia, joiden arvo tuntuu olevan jossain muualla kuin kalojen harhauttamisessa. Hyvät aihiot pilataan liian usein räikeillä tehosteväreillä, jotta uistin saadaan riittävän kaupalliseksi.

Lusikkauistinten suosikkiväreissä on havaittavissa kuitenkin yleensä selkeä ajatus, joka on suunniteltu toimimaan tietyissä olosuhteissa. Tarina ei kerro, ovatko yhdistelmät syntyneet suunnittelemalla, kokeilemalla vai vahingossa. Yhteistä niille on, että ne kelpaavat kalalle vuodesta toiseen ja pelastavat usein reissun jos toisenkin.

Lusikan väritasapainon säätäminen on haasteellinen tehtävä jopa kokeneelle kalastajalle. Näkyvyyteen vaikuttavat valaistusolosuhteet, jotka vaihtelevat pilvisyyden, auringon suunnan sekä veden kirkkauden ja värin mukaan. Perusajatuksena mielestäni on että kokonaisuuden sävyt ovat linjassaan. Käytännössä tarkoittaa sitä että sävyjen pitää olla tasapainossa, jotta tehostevärit eivät hallitse kokonaisuutta ja pilaa kontrasteja. Tummissa kokonaisuuksissa kannattaa käyttää tummanpunaista kirkkaanpunaisen sijaan.

Valon vaikutus

Auringon säteiden tulokulma vaikuttaa valon värin vaihteluihin vuodenaikojen mukaan. Valo on kesällä valkoinen, keväällä ja syksyllä keltainen ja talvella punertava. Vallitseva valon väri voimistaa vastaavan värisen metallin peilaavuusominaisuuksia.
Loppusyksystä ja talvella Suomenlahdella esimerkiksi kupari on hyvin peilaava metalli kirkkaalla ilmalla. Syynä tähän on ilmassa oleva runsas punaisen valon määrä.
Keskellä kesää täytyy valkoisen valon takia käyttää voimakkaasti peilaavia metalleja kuten hopeaa ja nikkeliä saman peilaavuuden aikaansaamiseksi.
Runsas keltainen valo keväällä ja syksyllä suosii puolestaan kulta- tai messinkipohjaisia lusikoita.
Kirkkaaseen taivaanrantaan nouseva pilviverho muuttaa kokonaisvalaistusta huomattavasti ja täysin pilveen verhoutunut taivas on valo-ominaisuuksiltaan aivan toista luokkaa kuin puolipilvinen.
Valon määrän vähentyessä tummien metallien kuten kullan ja kuparin peilaavuus korostuu, samalla kun hyvin valoa toistava hopea ylikorostuu. Kirkkaassa valossa peilaava nikkeli puolestaan muuttuu synkällä kelillä mukana tummaksi tai jopa mustaksi.

Lusikan valinta

Kun valitsen lusikkauistinta, päätän ensin kalastanko peilaavalla vai mattapintaisella lusikalla. Seuraava päätös on kakkospinnan väri. Kakkospinnan värin päätän nimenomaan vallitsevan valaistuksen ja veden värin, sekä kirkkausasteen mukaan. Peilaavissa pinnoissa on periaatteessa kolme eri pintaa; kupari, kulta/messinki ja kirkas (hopea, alpakka tai nikkeli). Mattapintojen vaihtoehdot ovat karkealla tasolla; mattahopea, mattakulta, mattakupari ja valkoinen.

Kun on päättänyt, miten uistimen haluaa näkyvän vedessä, on aika etsiä tavoitetta palveleva pintojen yhdistelmä. Jos tavoittelen yhdistelmää joka ei erotu voimakkaasti, valitsen yleensä mustan tai erittäin tumman uistimen ykköspinnan. Tällöin ainoa erottuva osa on kakkospinta joka erottuu voimakkaasti tummaa ykköspintaa vasten. Jos haluan yhdistelmän, joka erottuu kokonaisuutena hieman paremmin, mutta kuitenkin siten että kakkospinta hallitsee kokonaisuutta, ja luo selvän kontrastin otan ykköspinnalle käyttöön harmaan tai mattahopean.

Metallipinnat peilaavat valoa

Yleensä kaikki kirkkaat metallipinnat peilaavat valoa riippumatta valon määrästä tai olosuhteista, joten kalastaja voi määritellä peilaavuusasteen käyttämällä erilaisia metallipintoja.
Kokonaisuuden kannalta ensin on päätettävä kakkospinnan väri ja kirkkaus. Koeuittamalla on helppo katsoa eri metallien peilaavuusominaisuuksia vallitsevissa olosuhteissa.
Kun kakkospinta on valittu, haetaan kontrasti sopivaksi. Koeuittamalla etsitään sellainen malli, jonka ykköspinta ei dominoi liikaa kokonaisuutta. Etenkin kirkkaat ja vaaleat ykköspinnan värit saattavat helposti muodostua liian hallitsevaksi elementiksi.
Jos molempia pintoja ei saada näkyviin, lusikka ei toteuta sen parasta visuaalista ärsykettä, kontrastivaikutusta.

Kalastaja voi tavoitella lusikkauistimen väritykseksi esimerkiksi seuraavan tyyppisiä yhdistelmiä, jotka on rakennettu kirkkaalle syyspäivälle Suomenlahdelle:

1) Maltillinen yhdistelmä: Ykköspinta on tumman harmaa tai jopa kokonaan musta. Kakkospinnassa toimii kulta, messinki tai kupari. Tavoitteena on voimakas kontrasti, joka tulee tumman etupinnan ja peilaavan takapinna yhdistelmästä.

Ihmisen silmään tällainen yhdistelmä ei ole kovin houkutteleva, mutta ei varmasti jää lähistöllä olevan saalistajan huomioimatta. Maltillinen uistin toimii parhaiten passiiviselle kalalle.

2) Tasapainoinen yhdistelmä. Yhdistelmän etuna on hyvä erottuvuus ympäristöstä ilman voimakkaita efektejä. Ykköspinnalle valitaan kokovalkoisen sijasta luunvalkoinen, joka ei tule liian voimakkaasti esille. Täydentäväksi väreiksi käyvät ruskean ja oranssin sävyt täydennettynä tummalla vihreällä ja mustalla. Ykköspinta on vaalea, mutta ei voimakkaasti erottuva.
Kakkospinnalle istuvat kupari tai messinki, jotka tummempina metalleina tasapainottavat hyvin maltillisempaa ykköspintaa.

3) Näkyvä mattapintainen yhdistelmä: Tämän tyylisuunnan tunnetuin edustaja on todennäköisesti EV Trutassa ensimmäisenä esiintynyt Noutaja-väri, jossa lusikan molemmat puolet ovat fluorikeltaisia tehosteenaan punaiset pisteet.
Kokonaan mattapintainen, mutta kirkasvärinen lusikka houkuttelee aktiivisia kaloja. Yhdistelmällä ei tavoitella välkkyvää efektiä, vaan pyritään erottumaan ympäristöstä. Sellainen on aktiivisen kalan hyvä hyvä perusuistin.
Perusvärityksenä voi fluorikeltaisen lisäksi käyttää voikukan keltaista, helmiäisvalkoista ja kirkkaan vihreätä. Rusehtavissa vesissä erottuvat parhaiten oranssi ja punaisen sävyt.

4) Näkyvä ja voimakkaasti peilaava yhdistelmä: Tavoitteena on luoda voimakas erottuvuus ympäristöstä ja välkkyvä peilaavuusefekti. Efekti saavutetaan joko voimakkaasti peilaavan ja
vaalean värin yhdistelmänä, tai kokonaan metallipintaisella uistimella.

Ykköspinnan perusvärinä käytetään valkoista tai keltaista ja lisäväreinä toimivat sininen, vihreä ja musta, joilla luodaan kontrasti ykköspinnalle.

Kakkospinnalla on pakko käyttää kirkasta, voimakkaasti peilaavaa metallia, jotta peilaavuusefekti saadaan esille. Vaihtoehtoina ovat hopea, alpakka ja nikkeli, jotka peilaavat voimakkaasti kirkkaassa valossa. Jos vesi on hieman sameaa, myös kulta toimiin erinomaisesti.
Peilaava yhdistelmä toimii hyvin erittäin aktiiviselle kalalle.

Uistimen muuttaminen

Valmiiksi mietitty ja harkittu väriyhdistelmä antaa hyvät lähtökohdat säätää tarjous kaloja kiinnostavaksi, mikäli tapahtumia ei ala muuten kuulua. Pelkästään taivaalle katsomalla ei todennäköisesti löydä veteen istuvaa uistinta, vaan lopulliset pinnat selviävät vasta koeuiton avulla.

Jos koeuiton perusteella tullaan johtopäätökseen, joka edellyttää uistimen kokonaisvaltaista näkyvyyden lisäämistä, täytyy tasapainon saavuttamiseksi kirkastaa ja vaalentaa molemmat pinnat. Vastaavasti kokonaisvaltainen tummentaminen vaatii molempien pintojen tummentamista.
Tiukassa istuu harhaluulo, että jo pelkän ykköspinnan selkävärin vaihto vaikuttaa lusikan kalastavuuteen. Ainoana poikkeuksena on kalastaminen niukoissa valaistusolosuhteissa tai pimeällä, kun lusikan näkyvyyttä tehostetaan fluoresoivilla tai itsevalaisevilla väreillä.

”Jos halutaan rakentaa kontrastia siten, että toinen puoli hallitsee, saavutetaan se tummentamalla tai mattaamalla vastapuolta. Mattaamista kannattaa kokeilla, mikäli käy vain kopistelemassa voimakkaasti peilaavia pintoja.”

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Miten löydän meritaimenen alkukeväästä ?

Miten löydän meritaimenen alkukeväästä ?

Yksinkertainen kysymys, johon on myös varsin yksinkertainen vastaus. Käytännössä asiat voivat olla hyvin paljon monimutkaisempia. Lämpimän veden etsintä tuottaa usein päänvaivaa, ja virtaukset saattavat kerätä lämpötaskuja yllättäviin paikkoihin.

Lämmön mittausta

Paljon on puhuttu siitä että lämpömittari on meritaimenen kalastajan paras apuväline keväisessä kalastuksessa. Väite pitää sikäli paikkansa että keväällä lämpötilaerot saattavat olla alueellisesti useita asteita, ja virtaukset keräävät lämmintä vettä saaren ja mantereen rantoihin. Kun isot vedet ovat 2- 3 asteen välillä, vaikuttaa alueellinen kahden- kolmen asteen nousu huomattavasti kalojen käyttäytymiseen.

Katse rantaan

Olen huomannut että usein saarten tai mantereen rannassa vesi saattaa olla huomattavasti lämpimänpää kuin heittoetäisyyden päässä rantaviivasta. Tämä on varmasti yksi syy siihen, miksi rannalta kalastaminen on ajoittain huomattavasti tehokkaampaa kuin venekalastus. Lämmin vesipatja saattaa olla vain metrin kaksi rantaviivasta kunnes virtauksen alla oleva pieni niemeke tai vedenalainen uloke kerää lämpimän veden isommaksi poteroksi, joka kerää kaloja. Olen ollut myös tilanteissa jolloin niemeke saattaa kääntää lämpimän veden virtauksen jopa kymmenen viisitoista metriä ulos rantaviivasta, jonka jälkeen ranta niemekkeen jälkeen virtauksen alapuolelle on aivan kylmä. Kannattaa siis etsiä erilaisia muodostumia tasaisesta rantaviivasta, koska ne yleensä keräävät lämpimämpää vettä.

Kala ei ole aina poterossa

Samasta syystä kala ei aina ole niin herkullisen näköisessä poterossa, vaan rannassa virtauksen alapuolella, jonne lämmin vesi virtaa. Jos sinulla on mahdollisuus, kannattaa ajaa ajoittain veneellä niin lähelle rantaa kuin pääsee, jotta voi huomata lämpimän veden virtausalueet.

Kohti lahtialueita

Isot matalat lahdet keräävät myös keväisin meritaimenia. Lahdet lämpiävät nopeammin, ja sisälle lahteen kulkee 3-4 metriä syvä väylä, ja kalastettavalla alueella on vettä enemmän kuin näkösyvyys, on meritaimen yleensä paikalla. Hyvinä meritaimen vuosina 1980 luvun lopussa ja 1990 luvun alussa saimme aina keväisin hauenkalastuksen yhteydessä meritaimenia. Lahdet virtaavat myös, joten kannattaa seurata, mitä reunaa pitkin virtaa lämmin kylmä vesi sisään ja lämmin ulos. Lahtien lämpimän veden ” purkautumisalueet” syvemmän veden läheisyydessä ovat myös paikkoja, jonne kannattaa suunnata heitto tai kaksi. Tyypillistä on myös että lahti kerää johonkin kulmaan lämpimän veden patjan. Jos näillä alueilla rannan profiili ja muodostus on optimaalista, tavoittaa sieltä myös meritaimenen.

Pohjoistuulen kirous

Pohjoisesta puhaltavat tuulet muuttavat myös meritaimen pelin luonnetta. Vitaukset vaihtavat suunta, ja usein lämpö poterot viilenevät. Mikäli alueelle on kertynyt aikaisemmin lämpimämmän veden alueita, kannattaa etsiä ulosvirtauksia, koska ne myös vaikuttavat kalan sijoittumiseen. Jos pohjoistuulella on jostai syystä myös lämmintä, tilanne ei ole niin ongelmallinen. Lämmin vesi kerääntyy aina jonnekin, se täytyy vain etsiä. Pohjoistuulella homma voi onnistua päivän tai kaksi riippuen lämpimän veden varastoista, mutta etenkin ilmojen kylmetessä, kalastus muuttuu sen jälkeen haasteelliseksi.

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit

Vinkit keväthauen kalastukseen

Vinkit keväthauen kalastukseen

 

Kun jääpeite hellittää Suomenlahdelta, alkaa hauenkalastajan silmissä siintämään isot haukimammat joiden avulla on hyvä mahdollisuus petrata haukiennätystä uusiin lukemiin. Itse olen huomannut että kudulle nousevan kalan tavoittaminen voi olla ajoittain todella haasteellista ja se kysyykin kalastajalta usein hieman erilaista lähestymistapaa tilanteeseen. Keväthauki on ajoittain todella passiivinen ja makaa kuono turpeessa vaikka innokas kalamies tarjoilee kaiken mahdollisen ja käy läpi koko temppukokoelmansa. Keväällä kannattaakin pitää mielessä kalan viretila ja yrittää sovittaa oma kalastustapa vallitsevaan tilanteeseen.

Mistä ja miten ?

Jokainen vähänkin asiaa harrastanut kalastaja tietää vesiltään ainakin yhden kutukaislikon jota on käyty pommittamassa edellisen vuosien aikana ajoittain jopa hyvin tuloksin. Heti jäiden lähdön jälkeen kaislikko saattaa vielä olla aivan tyhjä satunnaisia kaloja lukuun ottamatta. Kalastajan kannattaakin miettiä kalojen kulkureittejä ja pyrkiä sovittamaan oma kalastus näitä reittejä mukailevaksi. Olen vuosien varrella tehnyt asiaan liittyen paljon havaintoja esitän tässä artikkelissa näkemyksiä myös asiaan vielä paremmin vihkiytyneiltä kalamiehiltä.

Käyn tässä artikkelissa läpi myös uittamisen tekniikkaa ja niitä uistinvalintoja joilla itse olen saanut tulosta. Kevätkalastuksen viehätys on siinä että suuri määrä isoja haukia liikkuu samaan aikaan samoilla paikoilla. Jäiden lähdön jälkeen niitä ohjaavat lisääntymisen tarve ja sen jälkeen syönnöskäyttäytyminen.

Nousupolut ja pysähdyspaikat

Heti jäiden lähdettyä hauki aloittaa vaelluksen kohti kutukaislikoita. Olen huomannut että kalat nousevat mielellään tiettyjä ”polkuja” pitkin, joihin ne myös pysähtyvät odottamaan varsinaisen kudun käynnistymistä. Polku on yleensä lahteen johtava syvempi ura tai kanjoni pohjassa, jota pitkin kalan on helppo uida ja pysähtyä välillä. Uran ei tarvitse olla kovinkaan paljon muuta aluetta syvempi, vaan jopa puolen metrin ero saattaa hyvin riittää. Tämän tyyppiset väylät keräävät kaloja ja ne kannattaakin kalastaa huolellisesti.

Paikat hieman ennen kutua

Yleensä tässä vaiheessa veden lämpötila on viisi astetta tai vähemmän ja kalat löytyvä kolmen- viiden metrin syvyysalueilta. Jos lahteen ei nouse selkeää ”polkua”, täytyy kalastajan ajelehtia lahden poikki ja kalastella sopivalla syvyysalueella. Potentiaalisia paikkoja kalastukseen ovat myös pysähdyspaikat. Näitä paikkoja löytyy esimerkiksi lahteen johtavan salmen sisäpuolelta, kohdasta jossa lahti laajenee leveämmäksi. Jos lahti on kapea ja pitkulainen kannattaa kalastus panostaa nimenomaan keskelle väylää, syvimpään paikkaan. Jos lahdessa on monttu, jossa on metrin tai kaksi enemmän vettä, on se myös potentiaalinen pysähdyspaikka. Kaislikon edustalla olevan penkan taitekohta, jossa rinne taittuu tasamatalaan, on myös kokeilemisen arvoinen paikka. Heti jäiden lähdön jälkeen kala on vielä suhteellisen aktiivista ja saalista saattaa saada hyvinkin. Kalan vaellustarve pitää sen jollain tavalla liikkeessä ja kalamiehen mahdollisuudet sen myötä ovat hyvät.

Melkein kudulla, mutta ei ihan

Seuraavassa vaiheessa kalat ovat nousseet jo kohtalaisen lähelle kaislikkoa ja odottavat starttia kudulle yleensä maksimissaan kolmen metrin syvyysalueella. Veden lämpötila on viisi astetta tai hieman päälle ja kalan houkuttaminen siiman päähän on entistäkin vaikeampaa. Kalat makaavat pohjassa ja ovat keskittyneitä tulevaan hääjuhlaan. Tässä kohtaa kaloja saattaa tavoittaa koko kutukaislikon leveydeltä, joten aluetta kannattaa kalastaa laajasti. Joissain tilanteissa olen kuitenkin saanut useita yli viisikiloisia kaloja suunnilleen samasta reiästä noin kaksi ja puolimetrisestä vedestä. Silloin on ollut kyseessä kapea lahti ja kalat ovat maanneet lahden syvimmässä kohdassa.

Miten huijataan passiivinen kutuhauki ?

Ennen kutua hauki ei juurikaan syönnöstä. Pyydetyt kalat ovat yleensä matojen peitossa, joten ne ovat maanneet paikoillaan useita päiviä. Ne harvat kalat jotka olen avannut, ovat olleet ainoastaan kututuotteiden täyttämiä ja ruuansulatuskanavat ovat olleet aivan tyhjiä. Kalojen mielessä on lähestyvä lisääntyminen eikä vatsan täyttäminen. Kalastajan kannattaa huomioida että lähestyvä kutu muuntaa kalan viretilan pari pykälää passiivisemmaksi kuin normaalitilanteessa. Käytännössä se tarkoittaa maltillisempaa ja hidastempoisempaa kalastusta kuin aktiivisesti syönnöstävän kalan kanssa. Listaan oheen muutaman nyrkkisäännön, jotka kannattaa muistaa, jos hyväksi tiedetyssä paikassa ei tapahtumia ala kuulumaan.

1) Uita uistinta hitaasti. Pidä mukana sellaisia malleja joita pysty uittamaan aivan ”dead slow”välillä pysäytellen ja taukoja pitäen. Uistimen ominaisuuksien lisäksi kannattaa kiinnittää esimerkikiksi siiman paksuuteen, joka vaikuttaa huomattavasti uistimen vajoamisnopeuteen. Jos pystyt, käytä paikallaan leijuvia uistimia, joita voit pitää jopa täysin paikallaan. Hidas uitto vaatii hermoja ja uskoa kalastuspaikkaan, joten se kannattaa säästää sellaisiin paikkoihin, joissa usko on todella kova. Hitaan uiton logiikkaan liittyy myös uistimen saaminen aivan kalan nenän eteen, pitäminen sen siinä mahdollisimman kauan ja houkutteleminen iskuun. Loppujen lopuksi kyse ei ole hauen syönnöstämisestä ja ravinnon tarpeesta vaan iskurefleksin laukaisemisesta.

2) Käytä suhteellisen pieniä uistimia. Keväällä kannattaa jättää isoimmat halot mielestäni kotiin ja tarjoilla uistimia, jotka ovat kooltaan 12-15 cm. Joissain tilanteessa olen mennyt jopa kymmensenttisiin, jotta olen saanut siiman kireäksi. Passiivinen kala, jolla on mätilasti sisällä, ei yleensä jaksa innostua kiloisen lahnan kokoisista tarjouksista, vaan saattaa käydä rokottamassa ohi uivaa suppulaa.

3) Panosta tummiin ja vaatimattomiin väreihin. Passiivinen kala ei jaksa innostua voimakkaasti ympäristöstä erottuvista uistimista. Parhaat tulokset olen saanut hyvin maltillisilla uistinpinnoilla. Voimakkaasti peilaavat hopeiset tai vastaavat pinnat kannatta unohtaa kokonaan ja keskittyä peilaavista pinnoista kultaan ja kupariin. Itse suosin keväällä passiiviselle kalalle peilaamattomia mattapintoja ja tummia värejä. Jos käytän kirkkaita ärsykevärejä tai voimakasta valkoista, pienennän uistimen kokoa selkeästi.

Todella passiiviselle kalalle kalastaja joutuu ottamaan käyttöön kaikki passiivisen kalastuksen elementit. Uistinta pitää uittaa erittäin hitaasti ja käytetään pieniä ja maltillisesti väritettyjä uistimia. Kalan aktiivisuustasosta saat tietoa Kalagurun blogin artikkelista ” Kalan aktiivisuustasot ja uistinvalinnat”. Viehesuositukset löydät Kalagurusta. Voit käyttää suositeltuja väriyhdistelmiä, mutta käytä pienempiä uistinkokoja.

Lisääntymään

Lämmin kevätaurinko saa hauen nousemaan kutupuuhiin. Kutu käynnistyy kun veden lämpötila on noussut reilusti päälle viiden asteen. Itsen olen usein ollut todistamassa tapahtumaa noin seitsemän- kahdeksan asteisessa vedessä. Yleensä kalastaja kuulee ja näkee mulinan kaislikossa, mutta sinne sekaan on aivan turha tarjoilla uistinta. Kalojen huomio on aivan jossain muualla eikä ohi viipottava uistin jaksa kiinnostaa kaloja tippaakaan. Jos kuitenkin haluaa kalastaa kudun alla olevaa lahtea, kannattaa kokeilla kaloja, jotka ovat vielä lähtötelineissä kaislikon ulkopuolella. Isoimmat kalat kutevat kuitenkin viimeiseksi joten sieltä voi tavoittaa todellisen haukimamman. Huomattava on että eri lahdet ovat kudun alla eri aikaan, joten naapurilahdessa tilanne saattaa olla aivan erilainen. Kutu kestää lahdissa yleensä viikon tai kaksi, jonka jälkeen pitkään paastonneet hääjuhlijat siirtyvät pitopöytien ääreen.

Haukien pitopöydät

Veden lämpötilan lähennellessä kymmentä astetta on lisääntyminen suoritettu ja kalojen on aika siirtyä korvaamaan menetettyä painoa. Alkaa vuoden kiivain syöntijakso, jolloin oikea-aikaisella kalastajalla on mahdollisuus saada todella hienoja kaloja. Olen huomannut että kalat saattavat siirtyä pois kutulahdesta, hakien paikkoja jonne isot särkikalaparvet nousevat kutemaan. Joissain lahdissa särkikalat kutevat samoihin lahtiin kuin hauet, joten hauet pääsevät täyttämään vatsaa varsin pienellä vaivalla.

Kohti särkikalojen kutulahtia

Jotkut lahdet, joista on saattanut saada hyvin tapahtumia ennen kutua, tyhjenevät kuin salamaniskusta. Tilannetta tarkkailleena olen huomannut että hauet saattavat kutea usein lahtiin joissa on varsin lyhyt kaislavyöhyke ennen rantaa. Hauelle kudun onnistumiseen riittää tuuhea pohjakasvillisuus johon mätimunat pystyvät kiinnittymään. Toki Hauki kutee myös rantoihin joissa on pitkä kaislavyöhyke, mutta olen huomannut että hauki ei ole kutupaikan suhteen niin tarkka kuin esimerkiksi särkikalat. Särkikalat tuntuvat vaativan pitkän kaislavyöhykkeen ennen kuin ne innostuvat kutupuuhiin. Hyvässä särkikalojen kutupaikassa saattaa olla parikymmentä metriä pitkä matala kaislavyöhyke rannan ulkopuolella. Juuri näihin paikkoihin hauki nousee syönnöstämään kun omat kutupuuhat on saatettu onnellisesti päätökseen.

Etsi lahnojen kutulahtia

Jos tiedät lahnan kutupaikkoja, kannattaa niitä kiertää lahnan kudun aikaan aktiivisesti, koska niiden edustalla väijyy todellisia jättiläisiä.
Hauen kevätkalastus päättyy mielestäni särkikalojen kutuun. Silloin ollaan merialueilla yleensä toukokuun viimeisellä viikolla. Kun särkikalat kudun jälkeen hajaantuvat saaristoon, hajottavat ne samalla isojen haukien keskittymät.

Muuttuvat olosuhteet ja niiden vaikutus

Keväällä suurin kudun etenemiseen vaikuttava asia on lämpötila ja sen muutokset. Hauen mäti vaatii kypsyäkseen tietyn lämpötilan, joten kylmä kevät lykkää kutua, kun taas pidempi lämpöjakso saattaa viedä koko tapahtuman läpi hyvinkin nopeasti. On myös tullut tilanteita, jolloin hyvin liikkeelle lähtenyt kututapahtuma on pysähtynyt vesien äkillisesti viilennyttyä muuttuneiden sääolosuhteiden johdosta. Myös Suomenlahden päälle pysähtynyt korkeapaine tekee joskus kalastajan elämän haasteelliseksi. Vaikka kututapahtuma etenee hyvin, on kalojen viretila uistimien suhteen varsin passiivinen ja laittaa kalamiehen kärsivällisyyden koetukselle. Näissä tilanteissa kannattaa muistaa nyrkkisäännöt ja yrittää löytää niistä lääkkeitä vaikean tilanteen taklaamiseksi.

Toisinaan voimakkaan ilmanpaineen nousun yhteydessä kalat saattavat olla todella aktiivisia, ja hakea nimenomaan todella räikeitä uistimia. Yleensä kovaa ilmanpaineen nousua seuraa voimakas tuuli, joten kalastaja voi siitäkin päätellä vallitsevaa tilannetta. Voimakas tuuli matalapaineen saapumisen yhteydessä nostaa yleensä vettä, jolloin kylmä alusvesi nousee jo lupaavasti lämmenneisiin kutupaikkoihin. Näissä tilanteissa kalastajalla on taas pohdinnan paikka ja kannattaa hakea uutta lähestymistapaa.

Vapauta suurhauki oikein

Kalastaja joka liikkuu kutuun valmistautuvien haukien perässä, on omalta osaltaan vastuussa kannan säilymisestä. Kevätkalastus on juuri suurien kalakeskittymien takia erittäin mielenkiintoista, mutta kalakannan säilyvyyden kannalta siihen liittyy paljon uhkia. Kalastaja, joka koukuttaa päivän aikana useita mätilastissa olevia haukimammoja, on myös vastuussa siitä että kala pääsee jatkamaan sukuaan. Suosikaa siis väkäsettömiä koukkuja, ja vapauttakaa kala mieluummin veneen laidan ulkopuolella. Jos saalis pitää ehdottomasti punnita, nostakaa kala veneeseen varovasti ja käyttäkää punnituspussia tai punnitkaa kala haavissa. Omatekoisen toimivan punnituspussin saa Ikean kassista, leikkaamalla molemmat päädyt auki siten, että metrin kala ei joudu liian mutkalle.

Kalaa kuvatessa kalaa pitää kannatella kaksin käsin, eikä missään vaiheessa saa nostaa kalaa kiduksista. Kun toimitaan oikein, saadaan kala hyvävoimaisena veteen. Pyörryksissä olevaa kalaa ei saa missään nimessä päästää vajoamaan pohjaan, vaan on varmistettava, että se pääsee omin voimin liikkeelle. Joissain tilanteissa kalaa pitää liikutella hitaasti edestakaisin, että se saa vettä kiduksiinsa. Oikein käsiteltynä kala pääsee toimittamaan luonnon sille varaamaa tehtävää.

Nautinnollisia kalastushetkiä kaikille !

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit