Lusikan taika | Kalagurun Blogi

Lusikkauistin on kestänyt ajan hammasta 1800- luvulta saakka. Kalastukseen tulleet uudet innovaatiot ja tuotantomahdollisuudet eivät ole pystyneet korvaamaan vahaa ja hyvin yksinkertaista keksintöä. Monikäyttöisyytensä ja helppoutensa ansioista lusikkauistin on ainoa uistintyyppi, jolla voidaan kalastaa petokaloja tuloksekkaasti missä päin maailmaa tahansa kaikilla kalastustavoilla. Myös lusikkauistimien värimaailma on kiehtova sekoitus peilaavia pintoja ja sävyjen runsautta.

Tuplasti mahdollisuuksia

Lusikkauistimen kaksi eri näyttöpintaa tarjoavat mahdollisuuden yhdistellä värejä ja peilipintoja tavalla, johon mikään muu uistinmalli ei yllä. Myyntipakkauksissa on yleensä näkyvissä kuitenkin vain lusikan maalattu päällimmäinen puoli, josta voidaan luontevasti käyttää nimitystä ykköspinta. Valitettavan harvoin edes kuulee keskusteluja muusta kuin ykköspinnan väreistä tai pinnoitteista.
Kupera kuppipuoli jää aivan liian vähälle huomiolle, vaikka sillä on erittäin tärkeä merkitys kokonaisnäkyvyydessä ja kontrastitekijöissä. Avatessani myöhemmin hieman omia ajatuksiani, käytän Kuppipuolesta jatkossa nimitystä kakkospinta. Uistinta valittaessa ykköspinta sopeutetaan kakkospinnan vaatimuksiin, jotta uistimeen saadaan kalastustilanteeseen sopiva kontrasti ja väritasapaino.

Lusikan uinti

Jokaisella lusikkauistimella on aika omintakeinen uintityylinsä, johon vaikuttavat mallin leikkaukset ja painotukset. Uintiliikkeen voimakkuus on kiinni lähinnä kupin vääntäjän omista mieltymyksistä.
Pituuteensa nähden leveät lusikat uivat yleensä laajalla ja hitaalla potkulla vaatien yleensä hitaan uittonopeuden toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkulaisemmat mallit soveltuvat kovempaan uittonopeuteen ja ovat suositumpia virtaavissa vesissä.
Uidessaan lusikka värähtelee ja väläyttelee pintojaan antaen kalalle visuaalisen ärsykkeen ja herätyksen kylkiviiva-aistiin. Mallikohtaisesti lusikka näyttää molempia puoliaan joko lähes yhtä paljon tai siten, että ykköspinta on noin kaksi kolmasosaa ajasta kalan näkyvissä.

Mahdollisuus käsialaan

Lusikka on kuitenkin myös käsialaviehe ja hyvät runkomallit vaihtelevat uintiaan nopeuden muutosten mukaisesti. Lisäksi heittokalastuksessa lusikan liike vajotuksen aikana muodostuu merkittäväksi tekijäksi, koska useat petokalat iskevät mielellään vajoavaan vieheeseen.
Etenkin yksikoukkuisen lusikan uintia voi helposti muuttaa haluttuun suuntaan. Koukun pienentäminen vilkastuttaa uintia ja suurentaminen puolestaan rauhoittaa. Hyviä keinoja uinnin rauhoittamiseen ovat uistinrenkaiden lisääminen uistimen ja koukun väliin sekä tupsukoukkujen käyttö. Tupsukoukku saattaa joissain tilanteissa toimia myös iskuärsykkeenä.

Yksipuolinen väritys

Vanhimmat lusikkauistimet olivat maalaamattomia pellinpaloja, joiden väritys oli materiaalina käytetyn metallin mukainen. Nykyisin tekninen kehitys on luonut mahdollisuudet väritellä uistimia tuhansissa eri sävyissä. Eivätkä lusikkauistimet ole enää pelkkiä pellinpaloja, vaan materiaalina voidaan käyttää myös muoveja. Etenkin ns. kevennetyissä lusikoissa näyttää alaa vallanneen sellainen tyyli, jossa on selkeä selkäväri samaan tapaan kuin vaapussa. Maalaustapa tuottaa taiteellisesti ja kaupallisesti varsin toimivia uistimia, mutta samalla menetetään kahden pinnan erilaisuuden tuoma kontrastivaikutus ja lusikkauistin taantuu visuaalisilta ärsykkeiltään kohti vaappua.

Kaksi pintaa- yksi kokonaisuus

Lusikan hienous piilee juuri siinä, että sen näkyvyys vedessä on kahden eri pinnan summa. Tosin sillä erotuksella, että molempien puolien näkyvyys riippuu toisen puolen tummuusasteesta suhteessa valoon sekä veden kirkkauteen ja väriin. Lusikka antaa vedessä vilkkuvan ja välkkyvän efektin silloin, kun voimakkaan peilipinnan vastapainona on mattapinta tai tummempi metalli.

Kontrastin rakentaminen ei kuitenkaan ole helppo asia, mutta punaisen langan löydyttyä on kuitenkin paljon helpompaa hakea toimivia yhdistelmiä. Kalavesillä sen huomaa nopeasti kasvavissa saalismäärissä. Tosin kontrasti ei ole kaikissa tilanteissa välttämätöntä tai edes tarkoituksenmukaista, sillä usein myös pliisut ja mattapintaiset, mutta selkeästi ympäristöstään erottuvat mallit antavat hyvin saalista.

Värit ja metallipinnat yhdessä

Värien sovittaminen metallipintoihin vaati myös tasapainoilua. Nyrkkisääntönä kirkkaat metallit toimivat paremmin kirkkaiden värisävyjen kanssa ja tummat metallipinnat vaativat seurakseen tummia, himmennettyjä sävyjä, jotta metallin oma peilausominaisuus tulee esille. Jos ykköspinta on liian vaalea kakkospintaan nähden, hallitsee ykköspinta kokonaisvaikutelmaa, jolloin kakkospinta ei tule esille.
Tummankin kakkospinnan saa hallitsemaan kokonaisuutta, mikäli tummentaa ykköspintaa riittävästi.

Värejä valitessa ei siis kannata liikaa tuijotella itse väriä, vaan värin sävyä suhteessa metalliin.
Kun käsi lähtee hamuilemaan kohti pakkia, olisi kalastajalla hyvä olla jo mielessä ajatus siitä tavoitteesta, jonka hän pyrkii viehevalinnalla saavuttamaan. Mitä värejä ja kuinka voimakkaita peilipintoja kalastustilanne vaatii? Näistä lähtökohdista pitäisi keksiä ykkös- ja kakkospinnan yhdistelmä. Tärkeää on, että kontrastitekijät ovat tasapainossa ja molemmat puolet lusikasta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaisuuden.

Tasapainoa

Tehdastekoisissa lusikkauistimissa näkee kaikenlaisia värejä ja yhdistelmiä. Rajaton mielikuvitus ja tarve luoda uusia myyntimalleja luovat korumaisia uistimia, joiden arvo tuntuu olevan jossain muualla kuin kalojen harhauttamisessa. Hyvät aihiot pilataan liian usein räikeillä tehosteväreillä, jotta uistin saadaan riittävän kaupalliseksi.

Lusikkauistinten suosikkiväreissä on havaittavissa kuitenkin yleensä selkeä ajatus, joka on suunniteltu toimimaan tietyissä olosuhteissa. Tarina ei kerro, ovatko yhdistelmät syntyneet suunnittelemalla, kokeilemalla vai vahingossa. Yhteistä niille on, että ne kelpaavat kalalle vuodesta toiseen ja pelastavat usein reissun jos toisenkin.

Lusikan väritasapainon säätäminen on haasteellinen tehtävä jopa kokeneelle kalastajalle. Näkyvyyteen vaikuttavat valaistusolosuhteet, jotka vaihtelevat pilvisyyden, auringon suunnan sekä veden kirkkauden ja värin mukaan. Perusajatuksena mielestäni on että kokonaisuuden sävyt ovat linjassaan. Käytännössä tarkoittaa sitä että sävyjen pitää olla tasapainossa, jotta tehostevärit eivät hallitse kokonaisuutta ja pilaa kontrasteja. Tummissa kokonaisuuksissa kannattaa käyttää tummanpunaista kirkkaanpunaisen sijaan.

Valon vaikutus

Auringon säteiden tulokulma vaikuttaa valon värin vaihteluihin vuodenaikojen mukaan. Valo on kesällä valkoinen, keväällä ja syksyllä keltainen ja talvella punertava. Vallitseva valon väri voimistaa vastaavan värisen metallin peilaavuusominaisuuksia.
Loppusyksystä ja talvella Suomenlahdella esimerkiksi kupari on hyvin peilaava metalli kirkkaalla ilmalla. Syynä tähän on ilmassa oleva runsas punaisen valon määrä.
Keskellä kesää täytyy valkoisen valon takia käyttää voimakkaasti peilaavia metalleja kuten hopeaa ja nikkeliä saman peilaavuuden aikaansaamiseksi.
Runsas keltainen valo keväällä ja syksyllä suosii puolestaan kulta- tai messinkipohjaisia lusikoita.
Kirkkaaseen taivaanrantaan nouseva pilviverho muuttaa kokonaisvalaistusta huomattavasti ja täysin pilveen verhoutunut taivas on valo-ominaisuuksiltaan aivan toista luokkaa kuin puolipilvinen.
Valon määrän vähentyessä tummien metallien kuten kullan ja kuparin peilaavuus korostuu, samalla kun hyvin valoa toistava hopea ylikorostuu. Kirkkaassa valossa peilaava nikkeli puolestaan muuttuu synkällä kelillä mukana tummaksi tai jopa mustaksi.

Lusikan valinta

Kun valitsen lusikkauistinta, päätän ensin kalastanko peilaavalla vai mattapintaisella lusikalla. Seuraava päätös on kakkospinnan väri. Kakkospinnan värin päätän nimenomaan vallitsevan valaistuksen ja veden värin, sekä kirkkausasteen mukaan. Peilaavissa pinnoissa on periaatteessa kolme eri pintaa; kupari, kulta/messinki ja kirkas (hopea, alpakka tai nikkeli). Mattapintojen vaihtoehdot ovat karkealla tasolla; mattahopea, mattakulta, mattakupari ja valkoinen.

Kun on päättänyt, miten uistimen haluaa näkyvän vedessä, on aika etsiä tavoitetta palveleva pintojen yhdistelmä. Jos tavoittelen yhdistelmää joka ei erotu voimakkaasti, valitsen yleensä mustan tai erittäin tumman uistimen ykköspinnan. Tällöin ainoa erottuva osa on kakkospinta joka erottuu voimakkaasti tummaa ykköspintaa vasten. Jos haluan yhdistelmän, joka erottuu kokonaisuutena hieman paremmin, mutta kuitenkin siten että kakkospinta hallitsee kokonaisuutta, ja luo selvän kontrastin otan ykköspinnalle käyttöön harmaan tai mattahopean.

Metallipinnat peilaavat valoa

Yleensä kaikki kirkkaat metallipinnat peilaavat valoa riippumatta valon määrästä tai olosuhteista, joten kalastaja voi määritellä peilaavuusasteen käyttämällä erilaisia metallipintoja.
Kokonaisuuden kannalta ensin on päätettävä kakkospinnan väri ja kirkkaus. Koeuittamalla on helppo katsoa eri metallien peilaavuusominaisuuksia vallitsevissa olosuhteissa.
Kun kakkospinta on valittu, haetaan kontrasti sopivaksi. Koeuittamalla etsitään sellainen malli, jonka ykköspinta ei dominoi liikaa kokonaisuutta. Etenkin kirkkaat ja vaaleat ykköspinnan värit saattavat helposti muodostua liian hallitsevaksi elementiksi.
Jos molempia pintoja ei saada näkyviin, lusikka ei toteuta sen parasta visuaalista ärsykettä, kontrastivaikutusta.

Kalastaja voi tavoitella lusikkauistimen väritykseksi esimerkiksi seuraavan tyyppisiä yhdistelmiä, jotka on rakennettu kirkkaalle syyspäivälle Suomenlahdelle:

1) Maltillinen yhdistelmä: Ykköspinta on tumman harmaa tai jopa kokonaan musta. Kakkospinnassa toimii kulta, messinki tai kupari. Tavoitteena on voimakas kontrasti, joka tulee tumman etupinnan ja peilaavan takapinna yhdistelmästä.

Ihmisen silmään tällainen yhdistelmä ei ole kovin houkutteleva, mutta ei varmasti jää lähistöllä olevan saalistajan huomioimatta. Maltillinen uistin toimii parhaiten passiiviselle kalalle.

2) Tasapainoinen yhdistelmä. Yhdistelmän etuna on hyvä erottuvuus ympäristöstä ilman voimakkaita efektejä. Ykköspinnalle valitaan kokovalkoisen sijasta luunvalkoinen, joka ei tule liian voimakkaasti esille. Täydentäväksi väreiksi käyvät ruskean ja oranssin sävyt täydennettynä tummalla vihreällä ja mustalla. Ykköspinta on vaalea, mutta ei voimakkaasti erottuva.
Kakkospinnalle istuvat kupari tai messinki, jotka tummempina metalleina tasapainottavat hyvin maltillisempaa ykköspintaa.

3) Näkyvä mattapintainen yhdistelmä: Tämän tyylisuunnan tunnetuin edustaja on todennäköisesti EV Trutassa ensimmäisenä esiintynyt Noutaja-väri, jossa lusikan molemmat puolet ovat fluorikeltaisia tehosteenaan punaiset pisteet.
Kokonaan mattapintainen, mutta kirkasvärinen lusikka houkuttelee aktiivisia kaloja. Yhdistelmällä ei tavoitella välkkyvää efektiä, vaan pyritään erottumaan ympäristöstä. Sellainen on aktiivisen kalan hyvä hyvä perusuistin.
Perusvärityksenä voi fluorikeltaisen lisäksi käyttää voikukan keltaista, helmiäisvalkoista ja kirkkaan vihreätä. Rusehtavissa vesissä erottuvat parhaiten oranssi ja punaisen sävyt.

4) Näkyvä ja voimakkaasti peilaava yhdistelmä: Tavoitteena on luoda voimakas erottuvuus ympäristöstä ja välkkyvä peilaavuusefekti. Efekti saavutetaan joko voimakkaasti peilaavan ja
vaalean värin yhdistelmänä, tai kokonaan metallipintaisella uistimella.

Ykköspinnan perusvärinä käytetään valkoista tai keltaista ja lisäväreinä toimivat sininen, vihreä ja musta, joilla luodaan kontrasti ykköspinnalle.

Kakkospinnalla on pakko käyttää kirkasta, voimakkaasti peilaavaa metallia, jotta peilaavuusefekti saadaan esille. Vaihtoehtoina ovat hopea, alpakka ja nikkeli, jotka peilaavat voimakkaasti kirkkaassa valossa. Jos vesi on hieman sameaa, myös kulta toimiin erinomaisesti.
Peilaava yhdistelmä toimii hyvin erittäin aktiiviselle kalalle.

Uistimen muuttaminen

Valmiiksi mietitty ja harkittu väriyhdistelmä antaa hyvät lähtökohdat säätää tarjous kaloja kiinnostavaksi, mikäli tapahtumia ei ala muuten kuulua. Pelkästään taivaalle katsomalla ei todennäköisesti löydä veteen istuvaa uistinta, vaan lopulliset pinnat selviävät vasta koeuiton avulla.

Jos koeuiton perusteella tullaan johtopäätökseen, joka edellyttää uistimen kokonaisvaltaista näkyvyyden lisäämistä, täytyy tasapainon saavuttamiseksi kirkastaa ja vaalentaa molemmat pinnat. Vastaavasti kokonaisvaltainen tummentaminen vaatii molempien pintojen tummentamista.
Tiukassa istuu harhaluulo, että jo pelkän ykköspinnan selkävärin vaihto vaikuttaa lusikan kalastavuuteen. Ainoana poikkeuksena on kalastaminen niukoissa valaistusolosuhteissa tai pimeällä, kun lusikan näkyvyyttä tehostetaan fluoresoivilla tai itsevalaisevilla väreillä.

”Jos halutaan rakentaa kontrastia siten, että toinen puoli hallitsee, saavutetaan se tummentamalla tai mattaamalla vastapuolta. Mattaamista kannattaa kokeilla, mikäli käy vain kopistelemassa voimakkaasti peilaavia pintoja.”

 

Kalaguru.fi palvelu antaa ennusteen kalan aktiivisuustasosta. Lisäksi saat valmiit viehesuositukset, jotka on sovitettu kalan aktiivisuuden, valon ja veden ominaisuuksien mukaan. Sieltä löydät vastauksen siihen, miksi luottokone ei toimi joka päivä.

Kalagurun tarina

Kalagurun taustavaikuttajat

Kalagurusta löytyy nyt yli 1300 viehettä eri kalalajeille ja kalastustyyleille. Käy tutustumassa mitä suosituksia saat omaan suosikkipaikkaasi ja kalastustapaasi.

Jos tykkäsit artikkelista, voit seurata Kalagurua Facebookissa. Voit myös jakaa artikkelin kavereillesi.

Kalaguru.fi palvelu kertoo kalan aktiivisuustason muutokset kolmen tunnin jaksoissa viideksi vuokaudeksi eteenpäin. Se antaa ohjeita uistinvalintaan ja uistimen uittoon. Palvelu on kiinni Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen rajapinnoissa.

Lue Kalagurun blogin muut artikkelit